Tuppo sormessa alotettiin tätä viikkoa. Maanantain aikana sormi vuosi vielä sen verran paljon verta, että siteen valkea väri alko muuttumaan pikkuhiljaa sen kuuluisan Maranellon punaisen väriseksi. Muutenki olo oli aika huono maanantaina, et vähän hirvitti mitä tuleman pitää. Maanantai menikin käytännössä sormea ihmetellessä ja verenvuodon loppumista toivoessa. Illalla, kun lueskelin micron ihmeellistä maailmaa, oli hurja katsoa tuppoa, kun sen pinnalla olleesta veripisarasta pysty seuraamaan miten sydän löi, sillä aina kun sydän iski, niin surullisen kuuluisa pisara sykähti myös. Asiasta selvittiin kättä pystyasennossa pitämällä ja kaiken mahdollisen turhan toiminan eliminoimisella. Tapasin muuten uuden seinänaapurinkin. On tässä mun pihapiirissä kyllä jos jonkin maalaista veikkoa: kenialainen, nepalilainen, jenkkiläinen ja guatemalainen. Melkein kaikki mantereilta on osallistujia, kunnon kulttuurien sekamelska.
Tähän väliin voisinki valaista teitä vähän noista naapureista. Aloitetaan mukavimmasta päästä. Nepalilainen, tuo vuorien ja vuohien luvatun maan immeinen, on aivan loistelias tyyppi. Jos jotain ihmistä kutsutaan suomessa jaloksi tehtyään toiselle mukavan asian, ni tämä nepalilainen on kaikkien jalojen isä. Oikeesti, tää herra on lähemmäks 40-wee ja hoitaa keittiötä kuin omaa lastaan ja jos sille tekee jonku pikku-palveluksen, ni mies säihkyy kuin naantalin aurinko seuraavaan viikkoon asti. Oon sen kanssa yrittäny pitää tota keittiötä pystyssä. Erittäin mukava tapaus tuo Herra Nepal, Katmandun kolmanneksi kovin mies alias Mukanda.
Seuraavana on vuorossa seinänaapureista tutumpi, kavereiden kesken Eerikki (tunnetaan myös nimellä Eric), yhdysvaltain länsirannikolta Portlandista. Tietää jenkiks todella paljon Suomesta, mikä oli erittäin mukava huomata. Kaveri on käyny myös Helsingissä soittamassa jotain huilua tai vastaavaa. Pitkä matka tulla pillipiiparoimaan kotomaastaan pohjolaan.=) Avulias tapaus hänkin. Tukkaa vaan irtoo ehkä pikkasen liikaa, sillä suihkutilan vesikaivo alkaa olla sen verran tukkeessa, et en tiiä pystyykö edes kodin putkimies sitä aukasemaan. Kaverilla on siis pitkä tukka!=)
Kolmantena on Afrikan toivo Joe tai vastaava. Aina kun yrittää kysyä kaverin nimeä, niin ei siitä saa selvää, joten Joe tuntuu kovin helpolta. Kenialainen on ehkä näistä kavereista laiskin. Oltiin kerran nepalilaisen kanssa puunaamassa keittiötä puhtaaks, ni tää kaveri tulee ovelle sanomaan: "Ai, te ootte siivoomassa. No, mä tuun tekee ruokaa sitte vähän myöhemmin ku ootte saanu siivottua!" Oikeesti, ei tainnu sillä edes käydä mielessä, et olis tullu auttamaan meitä!!! Me katottiin nepalilaisen kanssa toisiamme ja kyllä siinä poikien päät pyöri vähemmän hyväksyvästi kuin yleensä. Toinen tapaus oli sellanen, et se otti kaljapullon, avas sen, viskas korkin pöydälle, mut kun se ei yltänykkään pöydälle asti ja tippu maahan, ni se tokas siihen vain et OHO. Voitte hyvinkin arvata, et sama korkki oli lattialla samassa paikkaa vielä seuraavanakin päivänä.
Neljäs kaveri on tämä Guatemalan ihme...hmmm...nimeäkään en nyt muista. Oisko ollu Rafael, mutta kuitenkin. Ihan mukavalta kaverilta vaikuttaa, mut outoa siinä on se, et se ei koskaan tuu keittiöön kokkaamaan tai kattomaan telkkaakaan. En tiedä miten se selviää, mut kait se löytää jotain syötävää jostain, kait. Ja takaisin jaaritukseen..
Tiistain aikanakin tuppo punertui vielä, mutta ei enään niin pahasti. Uskomattoman kivulias kaveri toi sormi oli ekat päivät. Aina kun laitto käden joko suoraks tai muuten vain silleen, et sormeen tuli vähänki painetta, ni kipu iski salaman lailla koko sormeen. Oli pakko muuttaa käden asentoa välittömästi. Koulussa kaikki meni ihan ok, eikä muutenkaan vamma nyt elämää ihan kauhean paljoa vaikeuttanu. Mitä nyt jotain sukanlaittoa lukuunottamatta! Koittakaapas huvikseen pitää toista kättä 90 asteen kulmassa ylöspäin ja toisella kädellä yrittää pujottaa sukkaa vastakkaiseen jalkaan...ei muuten mikään maailman helpoin asia!=) Pienen nyhräämisen jälkeen tämäkin sujuu jo leikiten. Tiistai-ilta pilaantui sitten erittäin kirvelevään Pubi-visailun kolmen pisteen tappioon. Selkärangat katkenneena uupuneet visailijat vaelsivat päät painuksissa nukkumaan vannoen murskavoittoa ensi viikolla..
Keskiviikkona oli sormen tarkastus heti aamutuimaan. Sairaala oli tosi uuden tyylinen ja muutenkin ihan lepposa paikka, ei yhtään niin ahdistavan tuntunen kuin perus-sairaalat. Pääsin ajallani hoitajan luo. Kun informaatio ei kulje, niin sitten se ei kulje!! Hoitaja näytti mun kansiota, että tyhjää on täynnä ja kysäs mikäs on vialla. Multa kysyttiin silloin sunnuntaina vaikka mitä tietoja, mutta ei ne ollu tonne asti ehtiny vielä tulla. No, ei siinä mitään. Näytin tädille sormea, että se on pipi. Hoitaja alotti siteen pois ottamisen ja tokas dutchiks, jotain minkä voi myös auttavalla suomellakin ymmärtää "voi ei"-sanoiksi. Se kerto, et päivystyksessä oli laitettu vääränlainen side mun sormeen. Tässä siteessä oli liima-ainetta, jolloin se oli melkosen tiukassa kiinni. Sitten se haki toisenki hoitajan ja ne ihmetteli hetken asiaa. Kahdestaan ne sitä sidettä pois nyki, mut pahin oli vasta edessä. Kun kyseessä oli väärä side, niin sehän oli tietysti painanu sen siteen alla olevan kääreen melkosen tiukasti kiinni avoimeen haavaan. Ne haki jotain nestettä millä ne yritti saada haavaa vähän pehmeämmäksi. Kahdestaan ne sitten repi sen kääreen pois siitä haavasta. Voitte vain kuvitella kuinka paljon se sattui. Haavaan oli ehtiny tulla jo vähän rupea, niin nyt tämä rupi oli kiinni kääreessä, haava täysin avonainen ja verta vuotava. Tämän jälkeen saapui lääkäri. Ensin se heitti jonku läpän, et "ei se ookkaan lääkäri, eiku onki". Siinä vaiheessa ei Suomi-pojankaan huumori meinannu enää kestää. Seuraavaksi se tokas, et onpas pahannäköinen haava ja otti samalla verta pois haavasta. Määräs tulemaan ens viikolla uudestaan kontrolliin. Tämän jälkeen hoitaja laittoi oikeanlaisen siteen ja antoi mulle 7 kappaletta niitä mukaan, et saan vaihtaa joka päivä uuden. Nyt pitäis olla homma jo parempaan päin menossa kun sain paremman siteen sormeen. JESS!! Illalla paikallinen vaihtareiden järjestö järjesti ilmaisen biljardi-illan läheiseen bilispaikkaan. Oli muuten melkosen hieno paikka. Se oli sellasen kadun, nimeltä Fun Street, varrella, missä oli myös elokuvahalli, kartinghalli, konserttisali, keilahalli, sukellushalli etc. Rampana pelkkää köötä ja apukeppiä käyttäen pelasin päälle parinkymmenen immeisen joukosta finaaliin, jonka menin sitte häviämään, mut kuitenki ihan hyvin "yhdellä kädellä". Sellanen reissu sitten..
Torstaina, micron harkoissa, jouduin esittämään luokan edessä yhden tehtävän. Ihan kivasti se tais mennä ku kaikilla oli ainakin hauskaa. En tiedä mille ne nauro, mulle, mun englannille vai vastauksille, mut hoidin homman ja sillä siisti. On pakko myöntää, et vähän meinas kuumottaa, mut ihan jees se tais loppujen lopuks mennä. Torstaina samainen järjestö järjesti campus-alueella paintball sodan, johon munki piti osallistua, mutta en sitte sormen takia päässy. Mut sain kuitenki syödä ilmasia hodareita!=) Illalla oli dutchin alkeiden ensimmäinen luento. Ik heet Juha. Hoe heet jij?=) Siinä vähän makua paikallisesta ujelluksesta. Ihan metka kieli, sekotus enkkua ja saksaa...tiedän, kuullostaa erittäin mielenkiintoiselta!=) Kurssin jälkeen lähdettiin keskustaan juhlistamaan Tommin synttäreitä. Tosiaan Tommi on toinen suomalainen vaihtari Jyväskylästä. Opiskelee myös kauppatieteitä ja on saman ajan täällä kuin minäkin. Käytiin paikallisessa Sedulassa pippaloimassa ja sitten aivan järjettömässä kaatosateessa poljettiin kotiin.
Perjantai menikin ihan vain oleillessa. Käytiin kaupungin keskustassa ostamassa junalippuja, muuttamassa mun kontrolliaikaa ja samalla käytiin vielä synttärikahveilla. Sormeen on tullu jo kunnon rupi, et se ei enään vuoda. Ilkeän näköinen se kyllä on!=( Muuten ihan OK! Illalla Texas Hold'emia naapuritalossa ja siinähän sitä taas olikin...
Pitää tuossa jossain vaiheessa paneutua vähän hollantilaiseen elämään lähemmin ja kertoa enemmän koulusta, campus-alueesta, muista vaihtareista ja kaikesta!=) Tuli valitettavan pitkä teksti, mut jos pääsin näin pitkälle, niin eiköhän sitte pitäis jo lopetella!=)
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!!
Juha
Ps. Kuten huomasitte ei tapahtunu mitään aivan kauheeta. Toivottavasti tätä jatkuis pidempääkin!=)
Tähän väliin voisinki valaista teitä vähän noista naapureista. Aloitetaan mukavimmasta päästä. Nepalilainen, tuo vuorien ja vuohien luvatun maan immeinen, on aivan loistelias tyyppi. Jos jotain ihmistä kutsutaan suomessa jaloksi tehtyään toiselle mukavan asian, ni tämä nepalilainen on kaikkien jalojen isä. Oikeesti, tää herra on lähemmäks 40-wee ja hoitaa keittiötä kuin omaa lastaan ja jos sille tekee jonku pikku-palveluksen, ni mies säihkyy kuin naantalin aurinko seuraavaan viikkoon asti. Oon sen kanssa yrittäny pitää tota keittiötä pystyssä. Erittäin mukava tapaus tuo Herra Nepal, Katmandun kolmanneksi kovin mies alias Mukanda.
Seuraavana on vuorossa seinänaapureista tutumpi, kavereiden kesken Eerikki (tunnetaan myös nimellä Eric), yhdysvaltain länsirannikolta Portlandista. Tietää jenkiks todella paljon Suomesta, mikä oli erittäin mukava huomata. Kaveri on käyny myös Helsingissä soittamassa jotain huilua tai vastaavaa. Pitkä matka tulla pillipiiparoimaan kotomaastaan pohjolaan.=) Avulias tapaus hänkin. Tukkaa vaan irtoo ehkä pikkasen liikaa, sillä suihkutilan vesikaivo alkaa olla sen verran tukkeessa, et en tiiä pystyykö edes kodin putkimies sitä aukasemaan. Kaverilla on siis pitkä tukka!=)
Kolmantena on Afrikan toivo Joe tai vastaava. Aina kun yrittää kysyä kaverin nimeä, niin ei siitä saa selvää, joten Joe tuntuu kovin helpolta. Kenialainen on ehkä näistä kavereista laiskin. Oltiin kerran nepalilaisen kanssa puunaamassa keittiötä puhtaaks, ni tää kaveri tulee ovelle sanomaan: "Ai, te ootte siivoomassa. No, mä tuun tekee ruokaa sitte vähän myöhemmin ku ootte saanu siivottua!" Oikeesti, ei tainnu sillä edes käydä mielessä, et olis tullu auttamaan meitä!!! Me katottiin nepalilaisen kanssa toisiamme ja kyllä siinä poikien päät pyöri vähemmän hyväksyvästi kuin yleensä. Toinen tapaus oli sellanen, et se otti kaljapullon, avas sen, viskas korkin pöydälle, mut kun se ei yltänykkään pöydälle asti ja tippu maahan, ni se tokas siihen vain et OHO. Voitte hyvinkin arvata, et sama korkki oli lattialla samassa paikkaa vielä seuraavanakin päivänä.
Neljäs kaveri on tämä Guatemalan ihme...hmmm...nimeäkään en nyt muista. Oisko ollu Rafael, mutta kuitenkin. Ihan mukavalta kaverilta vaikuttaa, mut outoa siinä on se, et se ei koskaan tuu keittiöön kokkaamaan tai kattomaan telkkaakaan. En tiedä miten se selviää, mut kait se löytää jotain syötävää jostain, kait. Ja takaisin jaaritukseen..
Tiistain aikanakin tuppo punertui vielä, mutta ei enään niin pahasti. Uskomattoman kivulias kaveri toi sormi oli ekat päivät. Aina kun laitto käden joko suoraks tai muuten vain silleen, et sormeen tuli vähänki painetta, ni kipu iski salaman lailla koko sormeen. Oli pakko muuttaa käden asentoa välittömästi. Koulussa kaikki meni ihan ok, eikä muutenkaan vamma nyt elämää ihan kauhean paljoa vaikeuttanu. Mitä nyt jotain sukanlaittoa lukuunottamatta! Koittakaapas huvikseen pitää toista kättä 90 asteen kulmassa ylöspäin ja toisella kädellä yrittää pujottaa sukkaa vastakkaiseen jalkaan...ei muuten mikään maailman helpoin asia!=) Pienen nyhräämisen jälkeen tämäkin sujuu jo leikiten. Tiistai-ilta pilaantui sitten erittäin kirvelevään Pubi-visailun kolmen pisteen tappioon. Selkärangat katkenneena uupuneet visailijat vaelsivat päät painuksissa nukkumaan vannoen murskavoittoa ensi viikolla..
Keskiviikkona oli sormen tarkastus heti aamutuimaan. Sairaala oli tosi uuden tyylinen ja muutenkin ihan lepposa paikka, ei yhtään niin ahdistavan tuntunen kuin perus-sairaalat. Pääsin ajallani hoitajan luo. Kun informaatio ei kulje, niin sitten se ei kulje!! Hoitaja näytti mun kansiota, että tyhjää on täynnä ja kysäs mikäs on vialla. Multa kysyttiin silloin sunnuntaina vaikka mitä tietoja, mutta ei ne ollu tonne asti ehtiny vielä tulla. No, ei siinä mitään. Näytin tädille sormea, että se on pipi. Hoitaja alotti siteen pois ottamisen ja tokas dutchiks, jotain minkä voi myös auttavalla suomellakin ymmärtää "voi ei"-sanoiksi. Se kerto, et päivystyksessä oli laitettu vääränlainen side mun sormeen. Tässä siteessä oli liima-ainetta, jolloin se oli melkosen tiukassa kiinni. Sitten se haki toisenki hoitajan ja ne ihmetteli hetken asiaa. Kahdestaan ne sitä sidettä pois nyki, mut pahin oli vasta edessä. Kun kyseessä oli väärä side, niin sehän oli tietysti painanu sen siteen alla olevan kääreen melkosen tiukasti kiinni avoimeen haavaan. Ne haki jotain nestettä millä ne yritti saada haavaa vähän pehmeämmäksi. Kahdestaan ne sitten repi sen kääreen pois siitä haavasta. Voitte vain kuvitella kuinka paljon se sattui. Haavaan oli ehtiny tulla jo vähän rupea, niin nyt tämä rupi oli kiinni kääreessä, haava täysin avonainen ja verta vuotava. Tämän jälkeen saapui lääkäri. Ensin se heitti jonku läpän, et "ei se ookkaan lääkäri, eiku onki". Siinä vaiheessa ei Suomi-pojankaan huumori meinannu enää kestää. Seuraavaksi se tokas, et onpas pahannäköinen haava ja otti samalla verta pois haavasta. Määräs tulemaan ens viikolla uudestaan kontrolliin. Tämän jälkeen hoitaja laittoi oikeanlaisen siteen ja antoi mulle 7 kappaletta niitä mukaan, et saan vaihtaa joka päivä uuden. Nyt pitäis olla homma jo parempaan päin menossa kun sain paremman siteen sormeen. JESS!! Illalla paikallinen vaihtareiden järjestö järjesti ilmaisen biljardi-illan läheiseen bilispaikkaan. Oli muuten melkosen hieno paikka. Se oli sellasen kadun, nimeltä Fun Street, varrella, missä oli myös elokuvahalli, kartinghalli, konserttisali, keilahalli, sukellushalli etc. Rampana pelkkää köötä ja apukeppiä käyttäen pelasin päälle parinkymmenen immeisen joukosta finaaliin, jonka menin sitte häviämään, mut kuitenki ihan hyvin "yhdellä kädellä". Sellanen reissu sitten..
Torstaina, micron harkoissa, jouduin esittämään luokan edessä yhden tehtävän. Ihan kivasti se tais mennä ku kaikilla oli ainakin hauskaa. En tiedä mille ne nauro, mulle, mun englannille vai vastauksille, mut hoidin homman ja sillä siisti. On pakko myöntää, et vähän meinas kuumottaa, mut ihan jees se tais loppujen lopuks mennä. Torstaina samainen järjestö järjesti campus-alueella paintball sodan, johon munki piti osallistua, mutta en sitte sormen takia päässy. Mut sain kuitenki syödä ilmasia hodareita!=) Illalla oli dutchin alkeiden ensimmäinen luento. Ik heet Juha. Hoe heet jij?=) Siinä vähän makua paikallisesta ujelluksesta. Ihan metka kieli, sekotus enkkua ja saksaa...tiedän, kuullostaa erittäin mielenkiintoiselta!=) Kurssin jälkeen lähdettiin keskustaan juhlistamaan Tommin synttäreitä. Tosiaan Tommi on toinen suomalainen vaihtari Jyväskylästä. Opiskelee myös kauppatieteitä ja on saman ajan täällä kuin minäkin. Käytiin paikallisessa Sedulassa pippaloimassa ja sitten aivan järjettömässä kaatosateessa poljettiin kotiin.
Perjantai menikin ihan vain oleillessa. Käytiin kaupungin keskustassa ostamassa junalippuja, muuttamassa mun kontrolliaikaa ja samalla käytiin vielä synttärikahveilla. Sormeen on tullu jo kunnon rupi, et se ei enään vuoda. Ilkeän näköinen se kyllä on!=( Muuten ihan OK! Illalla Texas Hold'emia naapuritalossa ja siinähän sitä taas olikin...
Pitää tuossa jossain vaiheessa paneutua vähän hollantilaiseen elämään lähemmin ja kertoa enemmän koulusta, campus-alueesta, muista vaihtareista ja kaikesta!=) Tuli valitettavan pitkä teksti, mut jos pääsin näin pitkälle, niin eiköhän sitte pitäis jo lopetella!=)
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!!
Juha
Ps. Kuten huomasitte ei tapahtunu mitään aivan kauheeta. Toivottavasti tätä jatkuis pidempääkin!=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti