Ik heet Juha. Hoe heet jij?=)

Tuppo sormessa alotettiin tätä viikkoa. Maanantain aikana sormi vuosi vielä sen verran paljon verta, että siteen valkea väri alko muuttumaan pikkuhiljaa sen kuuluisan Maranellon punaisen väriseksi. Muutenki olo oli aika huono maanantaina, et vähän hirvitti mitä tuleman pitää. Maanantai menikin käytännössä sormea ihmetellessä ja verenvuodon loppumista toivoessa. Illalla, kun lueskelin micron ihmeellistä maailmaa, oli hurja katsoa tuppoa, kun sen pinnalla olleesta veripisarasta pysty seuraamaan miten sydän löi, sillä aina kun sydän iski, niin surullisen kuuluisa pisara sykähti myös. Asiasta selvittiin kättä pystyasennossa pitämällä ja kaiken mahdollisen turhan toiminan eliminoimisella. Tapasin muuten uuden seinänaapurinkin. On tässä mun pihapiirissä kyllä jos jonkin maalaista veikkoa: kenialainen, nepalilainen, jenkkiläinen ja guatemalainen. Melkein kaikki mantereilta on osallistujia, kunnon kulttuurien sekamelska.

Tähän väliin voisinki valaista teitä vähän noista naapureista. Aloitetaan mukavimmasta päästä. Nepalilainen, tuo vuorien ja vuohien luvatun maan immeinen, on aivan loistelias tyyppi. Jos jotain ihmistä kutsutaan suomessa jaloksi tehtyään toiselle mukavan asian, ni tämä nepalilainen on kaikkien jalojen isä. Oikeesti, tää herra on lähemmäks 40-wee ja hoitaa keittiötä kuin omaa lastaan ja jos sille tekee jonku pikku-palveluksen, ni mies säihkyy kuin naantalin aurinko seuraavaan viikkoon asti. Oon sen kanssa yrittäny pitää tota keittiötä pystyssä. Erittäin mukava tapaus tuo Herra Nepal, Katmandun kolmanneksi kovin mies alias Mukanda.

Seuraavana on vuorossa seinänaapureista tutumpi, kavereiden kesken Eerikki (tunnetaan myös nimellä Eric), yhdysvaltain länsirannikolta Portlandista. Tietää jenkiks todella paljon Suomesta, mikä oli erittäin mukava huomata. Kaveri on käyny myös Helsingissä soittamassa jotain huilua tai vastaavaa. Pitkä matka tulla pillipiiparoimaan kotomaastaan pohjolaan.=) Avulias tapaus hänkin. Tukkaa vaan irtoo ehkä pikkasen liikaa, sillä suihkutilan vesikaivo alkaa olla sen verran tukkeessa, et en tiiä pystyykö edes kodin putkimies sitä aukasemaan. Kaverilla on siis pitkä tukka!=)

Kolmantena on Afrikan toivo Joe tai vastaava. Aina kun yrittää kysyä kaverin nimeä, niin ei siitä saa selvää, joten Joe tuntuu kovin helpolta. Kenialainen on ehkä näistä kavereista laiskin. Oltiin kerran nepalilaisen kanssa puunaamassa keittiötä puhtaaks, ni tää kaveri tulee ovelle sanomaan: "Ai, te ootte siivoomassa. No, mä tuun tekee ruokaa sitte vähän myöhemmin ku ootte saanu siivottua!" Oikeesti, ei tainnu sillä edes käydä mielessä, et olis tullu auttamaan meitä!!! Me katottiin nepalilaisen kanssa toisiamme ja kyllä siinä poikien päät pyöri vähemmän hyväksyvästi kuin yleensä. Toinen tapaus oli sellanen, et se otti kaljapullon, avas sen, viskas korkin pöydälle, mut kun se ei yltänykkään pöydälle asti ja tippu maahan, ni se tokas siihen vain et OHO. Voitte hyvinkin arvata, et sama korkki oli lattialla samassa paikkaa vielä seuraavanakin päivänä.

Neljäs kaveri on tämä Guatemalan ihme...hmmm...nimeäkään en nyt muista. Oisko ollu Rafael, mutta kuitenkin. Ihan mukavalta kaverilta vaikuttaa, mut outoa siinä on se, et se ei koskaan tuu keittiöön kokkaamaan tai kattomaan telkkaakaan. En tiedä miten se selviää, mut kait se löytää jotain syötävää jostain, kait. Ja takaisin jaaritukseen..

Tiistain aikanakin tuppo punertui vielä, mutta ei enään niin pahasti. Uskomattoman kivulias kaveri toi sormi oli ekat päivät. Aina kun laitto käden joko suoraks tai muuten vain silleen, et sormeen tuli vähänki painetta, ni kipu iski salaman lailla koko sormeen. Oli pakko muuttaa käden asentoa välittömästi. Koulussa kaikki meni ihan ok, eikä muutenkaan vamma nyt elämää ihan kauhean paljoa vaikeuttanu. Mitä nyt jotain sukanlaittoa lukuunottamatta! Koittakaapas huvikseen pitää toista kättä 90 asteen kulmassa ylöspäin ja toisella kädellä yrittää pujottaa sukkaa vastakkaiseen jalkaan...ei muuten mikään maailman helpoin asia!=) Pienen nyhräämisen jälkeen tämäkin sujuu jo leikiten. Tiistai-ilta pilaantui sitten erittäin kirvelevään Pubi-visailun kolmen pisteen tappioon. Selkärangat katkenneena uupuneet visailijat vaelsivat päät painuksissa nukkumaan vannoen murskavoittoa ensi viikolla..

Keskiviikkona oli sormen tarkastus heti aamutuimaan. Sairaala oli tosi uuden tyylinen ja muutenkin ihan lepposa paikka, ei yhtään niin ahdistavan tuntunen kuin perus-sairaalat. Pääsin ajallani hoitajan luo. Kun informaatio ei kulje, niin sitten se ei kulje!! Hoitaja näytti mun kansiota, että tyhjää on täynnä ja kysäs mikäs on vialla. Multa kysyttiin silloin sunnuntaina vaikka mitä tietoja, mutta ei ne ollu tonne asti ehtiny vielä tulla. No, ei siinä mitään. Näytin tädille sormea, että se on pipi. Hoitaja alotti siteen pois ottamisen ja tokas dutchiks, jotain minkä voi myös auttavalla suomellakin ymmärtää "voi ei"-sanoiksi. Se kerto, et päivystyksessä oli laitettu vääränlainen side mun sormeen. Tässä siteessä oli liima-ainetta, jolloin se oli melkosen tiukassa kiinni. Sitten se haki toisenki hoitajan ja ne ihmetteli hetken asiaa. Kahdestaan ne sitä sidettä pois nyki, mut pahin oli vasta edessä. Kun kyseessä oli väärä side, niin sehän oli tietysti painanu sen siteen alla olevan kääreen melkosen tiukasti kiinni avoimeen haavaan. Ne haki jotain nestettä millä ne yritti saada haavaa vähän pehmeämmäksi. Kahdestaan ne sitten repi sen kääreen pois siitä haavasta. Voitte vain kuvitella kuinka paljon se sattui. Haavaan oli ehtiny tulla jo vähän rupea, niin nyt tämä rupi oli kiinni kääreessä, haava täysin avonainen ja verta vuotava. Tämän jälkeen saapui lääkäri. Ensin se heitti jonku läpän, et "ei se ookkaan lääkäri, eiku onki". Siinä vaiheessa ei Suomi-pojankaan huumori meinannu enää kestää. Seuraavaksi se tokas, et onpas pahannäköinen haava ja otti samalla verta pois haavasta. Määräs tulemaan ens viikolla uudestaan kontrolliin. Tämän jälkeen hoitaja laittoi oikeanlaisen siteen ja antoi mulle 7 kappaletta niitä mukaan, et saan vaihtaa joka päivä uuden. Nyt pitäis olla homma jo parempaan päin menossa kun sain paremman siteen sormeen. JESS!! Illalla paikallinen vaihtareiden järjestö järjesti ilmaisen biljardi-illan läheiseen bilispaikkaan. Oli muuten melkosen hieno paikka. Se oli sellasen kadun, nimeltä Fun Street, varrella, missä oli myös elokuvahalli, kartinghalli, konserttisali, keilahalli, sukellushalli etc. Rampana pelkkää köötä ja apukeppiä käyttäen pelasin päälle parinkymmenen immeisen joukosta finaaliin, jonka menin sitte häviämään, mut kuitenki ihan hyvin "yhdellä kädellä". Sellanen reissu sitten..

Torstaina, micron harkoissa, jouduin esittämään luokan edessä yhden tehtävän. Ihan kivasti se tais mennä ku kaikilla oli ainakin hauskaa. En tiedä mille ne nauro, mulle, mun englannille vai vastauksille, mut hoidin homman ja sillä siisti. On pakko myöntää, et vähän meinas kuumottaa, mut ihan jees se tais loppujen lopuks mennä. Torstaina samainen järjestö järjesti campus-alueella paintball sodan, johon munki piti osallistua, mutta en sitte sormen takia päässy. Mut sain kuitenki syödä ilmasia hodareita!=) Illalla oli dutchin alkeiden ensimmäinen luento. Ik heet Juha. Hoe heet jij?=) Siinä vähän makua paikallisesta ujelluksesta. Ihan metka kieli, sekotus enkkua ja saksaa...tiedän, kuullostaa erittäin mielenkiintoiselta!=) Kurssin jälkeen lähdettiin keskustaan juhlistamaan Tommin synttäreitä. Tosiaan Tommi on toinen suomalainen vaihtari Jyväskylästä. Opiskelee myös kauppatieteitä ja on saman ajan täällä kuin minäkin. Käytiin paikallisessa Sedulassa pippaloimassa ja sitten aivan järjettömässä kaatosateessa poljettiin kotiin.

Perjantai menikin ihan vain oleillessa. Käytiin kaupungin keskustassa ostamassa junalippuja, muuttamassa mun kontrolliaikaa ja samalla käytiin vielä synttärikahveilla. Sormeen on tullu jo kunnon rupi, et se ei enään vuoda. Ilkeän näköinen se kyllä on!=( Muuten ihan OK! Illalla Texas Hold'emia naapuritalossa ja siinähän sitä taas olikin...

Pitää tuossa jossain vaiheessa paneutua vähän hollantilaiseen elämään lähemmin ja kertoa enemmän koulusta, campus-alueesta, muista vaihtareista ja kaikesta!=) Tuli valitettavan pitkä teksti, mut jos pääsin näin pitkälle, niin eiköhän sitte pitäis jo lopetella!=)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!!

Juha

Ps. Kuten huomasitte ei tapahtunu mitään aivan kauheeta. Toivottavasti tätä jatkuis pidempääkin!=)

"Kiitävi aika, kiiruhtavat 1/2 vuotta..."

Viime viikon alku lähti vähän ikävimmissä merkeissä liikkeelle, mutta katsotaanpa miten koko viikko sitten meni!

Tiistaina oli normaalisti koulua. Tuntien jälkeen peruskauppareissu ja iltamurkinaa kehiin. Illalla mentiin taas porukalla Campus-alueella sijaitsevaan Vesting-baariin tietovisaan. Hoidettiin jo tavaksi tulleella, murskavoitolla, homma kotiin! Tietysti! Tällä viikolla pitäis sitten yrittään kolmatta kertaa putkeen. Alkuviikosta oli tosi flunssanen olo, mutta onneks se ei kuumetta ainakaan kauheasti nostanut.

Keskiviikkona oli päivä, jolloin piti hoitaa kaiken maailman asioita liittyen surullisen kuuluisaan pyörätapaturmaan ja kännykän näyttöongelmaan. Aamulla kävin Tommin luona kiskasemassa kunnon suodatin kahvinkeittimellä tehdyt kahvit. Oikeesti, aamu ei vois voinu lähteä paremmin liikkeelle kun ihan kunnon kahvilla, jota täältä on erittäin vaikea saada. Instant-cafe meininki on paljon suositumpaa ja ehkä joidenkin mielestä helpompaakin. Sumpittelun jälkeen polkastiin cityyn.

Siellä mentiin heti kärkeen pyöräliikkeeseen ostamaan tarpeelliset "lisäosat" tai varaosat (ihan miten kukakin haluaa ajatella=)) pyörään. Yllättävän edullisesti selvisinkin, joten päivä jatku buenosti! Pyörästoresta ABN-Amro pankkiin ihmettelemään, josko pankkikortti olisi tullut, kun posteljooni ei ollu muistanu mua ainekaan kahteen viikkoon. Sieltähän ilmeni, et postimiestä oli surutta viilattu linssiin eli pankkivirkailijat oli kirjottanu mun osoitteen pikkasen väärin, joten ei ihmekkään, et postiakaan ei ollu kuulunut. No nyt sekin sitten oli hoidettu! Tommi varas seuraavalle päivälle ajan tilien ja muiden asioiden hoitamiseen. Pankista lähdettiin metsästämään Nokia-huoltoa tai muuta vastaavaa harakiri-liikettä. Ensimmäinen puhelinliike olikin hyvä valinta, sillä sieltä mies ohjasi toiseen paikkaan mikä kuulemma "voi hoitaa asian paljon nopeammin ja vielä halvemmallakin kuin Nokian oma huolto". Sinne siis! Löydettiin kyseinen paikka ja siellä vähän aasialaissävytteinen mies ilmoitti, että koko näyttö pitää vaihtaa. Ajattelin samantein, et nyt menee kauan ja maksaa ihan kipeesti. Melkein samaan hengen vetoon kaveri ilmoitti, että vaihtoon menee puolisen tuntia ja maksaa 95 euroa. Kännykkä samaten kaverille ja me lähdettiin hakemaan rahaa. Puolen tunnin jälkeen kännykkä oli kuin uusi, tai no ei nyt ihan uusi, mutta kuitenkin toimiva saman tapainen peli, jonka sinne jätinkin. Kyllähän siinä puolenkin tunnin aikana ehti miettiä et mitä kaikkea tällä kertaa voi mennä pieleen. Mies vielä tokas, kun ojensi kännykkäni, että Nokia-huollossa olisi voinut mennä 4 viikkoa ja laskua olisi voinut tulla 150-250 euroa. Tähän mennessä vielä kaikki toimii oikein kivasti. Ja vielä kun sadekin lakkasi oikeaan aikaan, niin ehdin jo ajatella, että se paha karma taitaakin olla jo taakse jäänyttä elämää, mutta odottakaahan vaan...

Torstaina koulua normaalistin. Luentojen välissä kävin Tommin seurana kiskasemassa pari kuppia kaakaota ABN-Amron laskuun. Luentojen jälkeen oli sitten se isoin ja mukavin tapahtuma tälle viikolle, nimittäin Minna tuli tutustumaan Enscheden kaupunkiin. Illalla käytiin syömässä hollantilaisten kavereiden valmistamaa ruokaa ja siitä sitten kaupunkiin. Perjantai menikin aika verkkaisissa merkeissä. Käytiin vain kaupungilla vähän kiertelemässä ja sitten illalla ostettiin Brie-juustoa ja viiniä. Oikeesti Antti, mäkin söin sitä juustoa!;) Iskettiin Tommille kattomaan Shrek the Third-elokuvaa, joka loppujen lopuks jäikin sitten kesken, kun väsymys yllätti katsojat.

Lauantaina oli tiukka kaupunkipäivä! Aamusen bussiaikatauluseikkailun jälkeen päädyttiin keskustaan. Klo 10 - 17 oli tiukkaa tutkiskelua ja painiskelua väsymystä, nälkää ja kukkaron nyörejä vastaan, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikkia tyydyttävä eli kaikki sai jotakin. Mä ostin erittäin kätevän kuivaustelineen, mikä mahtuu just mun huoneiston eteläsiipeen, eli se on sellanen pieneen tilaan mahtuva, kolmikerroksinen pyykkiteline. Aika passeli mun huoneen kokoon nähden! Toinen ostos oli pyykkikori, mikä on kanssa ihan passeli tohon mun luolaan. Illalla mentiin Minnan kanssa syömään paikalliseen meksikolaiseen ravintolaan, nimi: Los Ponchos, isot burritokset. Erittäin loistava paikka ja suosittelen lämpimästi, jos tänne eksytte!=) Oude Marktin eli vanhan torin yksien iltaoluiden jälkeen lähdettiin suunnistamaan kohti campus-aluetta.

Sunnuntai olikin sitten tällä kertaa Minnan vimonen päivä Enschedessä. Päivä aloitettiin kävelyretkellä Hengelon suuntaan. Kerranki sää suosi, nimittäin oli aurinkoinen, selkeä päivä ja asteita päälle 20. Kävelyretken jälkeen lainattiin Tommilta toista pyörää ja pyöräiltiin campus-aluetta ympäri ja samalla yritin heikolla menestyksellä selittää mitä oli missäkin. Hyvä opas oli Minnalla, kun opas ei itekkään tiedä missä on mitäkin!=)

Pyöräilyn jälkeen oli ruokailun aika. Tommi käppäili mun luo, koska oli luvannu tehdä sunnuntain sapuskat. Juha-poika taas näyttikin,et miten toimintaa voidaan nopeuttaa, perunat puoliksi ja palanen sormenpäätä samalla. OIKEESTI!!! Puolitin yhtä perunaa, kunnes veitsi upposkin perunasta iloisesti läpi, minkä tuloksena oli yksi puolitettu peruna ja pirusti vuotava, vasemman käden etusormen uudelleen muokkaus. Otin sitte samalla vähän kynttäkin pois, et uudelleen muokkaus ois täydellinen. JUHA TAAS NÄYTTI!!! Naapurin Erik soitti campus-alueen vartijan, joka hoiti "ensiavun". Sitte se tilas taksin ja ei muuta kuin suunnaksi paikallinen sairaala! Sairaalassa ne otti tiedot ylös ja teki paremman siteen sormeen. Ja sitten odottamaan lääkäriä. Lääkärin tulo kesti varmaan puolisen tuntia, se katso sormen, sano ettei sitä voi tikata kun haava oli niin leveä. Puhdisti sen ja pursiteli sitä erittäin kivuliaasti samalla kun se selitti miksi haavaa ei voida tikata. Hoitaja puhdisti vielä haavaa sitoi sen lopulliseen formuun. Lopuksi se iski viel varmuuden varalta jäykkäkouristusrokotteen, kun en nyt sitten ollut 100 varma, koska oon sen viimeeks saanu. Nyt sitten on sormi tupossa, vaalea tuppokin jo veressä, uusi kontrolliaika keskiviikolle ja monta kivuliasta päivää tiedossa! Enpähän oo ennen näin pahasti itteäni viiltänykkään: Se sattuu kovasti, joten en suosittele kokeilemaan tätä kotona, enkä edes ulkomailla!!!=/

Nyt sitten yritetään saada sormi kuntoon ja ilmettä taas kirkkaammaksi. Tässä vaiheessa pitää kiittää Minna erittäin paljon, että tuli mukaan sairaalaan ja myös Tommia, kuka myös tuli seuraksi. Minna myöhästy aikasemmasta junastakin mun takia, joten Minnallakaan hommat sitten ei menny ihan suunnitelmien mukaan mun takia. Loppujen lopuksi Minna oli Paderbornissa yömyöhään, mutta pääsi onneksi turvallisesti kotiin.

Sellasta sähläilyä taas täällä. Uskomaton-Juha iskee näköjään viikko viikolta kovempia juttuja kehiin. Toivottavasti nää tällaset hommat nyt oikeesti loppuis tähän. Hermohan tässä menee, kun jatkuvalla syötöllä tekee kipeetä...Ehkä tää on just sitä osaa vaihto-opiskelua mikä kuuluu kategoriaan "Vaihto-opiskelustaa saa paljon elämänkokemusta ja muita ikimuistoisia hetkiä!". Kokemuksia todellakin, mutta missä ne ikimuistoiset mukavat hetket ovat, kun nää ikävämmät jutut on ottanu melkosen osan tän reissun ajasta?!?!?=/ On toki pari todella mieleenpainuvaa, mukavaakin hetkeä ollut, mutta niitä lisää, KIITOS!!!!!!

Noo, katseet kohti tulevaa, ehkä ne mukavat jutut sieltä juoksee vielä eteen ja ehkä päinkin!! Mutta toivottavasti ne ei sitten satu, kun niihin törmään!=) Huumorilla eteenpäin vaikka kuinka pahaa tekiskin, näinhän se on nähtävä...

Ciao kaverit! Koittakaahan te olla telomatta itseänne!;)

Tupposormi-Juha

Paha karma, pahempi karma, Juha

Nyt on ehtiny vähän aikaa jo vierähtämään viime kirjottelusta, mutta koitetaan kuroa vähän päiviä kiinni....

Torstaina Puola-tasurin jälkimainingeissa aloiteltiin päivää. Illalla oli vuorossa meidän jo viikottaiseksi muodostunut (eli jo kaksi kertaa tapahtunut=)) illallinen hollantilaisten ja saksalaisten kanssa. Kokkausvuorossa oli suamen poijjaat. Me ajateltiin ensin Tommin kanssa tehdä jotain suomalaista ruokaa....mutta sitten käännettiin takki ympäri ja tehtiin ihan perus pasta-bolognese á la pienellä Suomi-vivahteella. Ruoasta tuli kieltämättä ihan hyvää ja jopa muillekkin maistui, tai sitten niillä oli vaan niin kova nälkä, ettei ne voinu kieltäytyä!=)

Illalliselta siirryttiin sitten kohti keskustaan "iltaoluille". Mutta kelleppäs taas sattui ja tapahtui. Kummeleita siteeratakseni "Nyt sattu Juhaa leukaan!". Meikäpoika lähti ohittamaan Campus - Enschede matkan keskivaiheilla edessä ajanutta, polkasin kunnolla, ketjut lähti pois paikaltaan, menetin tasapainon ja kaaduin ohitettavan kaverin kylkeen. Leuka, vasen käsi ja oikea polvi sai vähän ruhjeita sekä farkut tottakait meni rikki. Onneksi ei käynyt pahemmin!! Oli nimittäin vauhtia Suomi-pojalla sen verran, et nää ruhjeet on jopa silmin nähden minimaaliset. Pyörä sitten saiki vähän kovemman iskun. Etulokari on ihan könöllään, etukäsijarru, dynamo, etu- ja takavalo "epäkunnossa". Pyörä oli vielä sen verran ajettava, et päätettiin lähteä jatkamaan matkaa kohti kaupunkia, toki yhden kaverin kautta, et saatiin kädet ja ruhjeet pestyä. Sitten keskustaan ja olusille.

Perjantaina oli vain yhdet luennot (2 tuntia), jonka jälkeen starttasin koneet suoraan kohti Saksan maata, Minnan luo viikonloppuvisiitille. Oli aivan mahtavaa päästä käymään, kun onhan tässä jo vähän aikaa ehtinyt vierähtämäänkin, ettei olla nähty, muuten kuin Skypen kautta. Minnan huone oli mun huoneeseen verrattuna ISO ja avara. Se on ihan "suomalaistyylisessä" solussa eli kerrostalossa. Minnan lisäks asunnossa majaili kolme muuta opiskelijaa, 2 saksalaista ja unkarilainen. Kyllä oikeesti käy kateeks, kun ei tarvitse mennä keittiöönkään ulkokautta, niin ku mun!! Mut samaan hengenvetoon oli kiva nähdä, et Minnalla on hyvät oltavat Paderbornissa!=) Asunto oli ihan yliopiston vieressä ja ihan kivenheiton päässä isosta kauppakeskuksesta. Kaupungin keskustasta matkaa taitaa olla joku 1,5 - 2 kilsaa. Eli kiva sijaintikin!

Kaupunkina Paderborn on mukava ja rennonoloinen. Keskusta on selkeä ja hyvin keski-eurooppalaishenkinen! Perjantaina käytiin Minnan ja muiden vaihtareiden kanssa kiertelemässä pari pubia ja sitten loppuillasta löydettiin itsemme paikallisesta jytäluolasta, mikä muuten kieltämättä oli aika tyylikäs!! Uutuus oli myös se, miten juomat ja sisäänpääsymaksu veloitettiin. Jokaiselle sisääntulijalle annettiin kortti, joka aktivoitiin ja samalla sanottiin, et jos hävität kortit tulee samantein 60 euron lasku. Tällä kortilla sitten tehtiin kaikki ostokset ja poislähdettäessä kyseiset ostokset sekä sisäänpääsy maksettiin kassaan. Eli raha ei vaihtanu omistajaa baaritiskillä vaan käytännössä sisääntuloaulassa. Ihan hyvä systeemi toisaalta.

Lauantaina käytiin keskustassa käppäilemässä ja ettimässä mulle niiden rikkimenneiden housujen tilalle uudenkarheita housuja. Etsimisinto oli aika maassa, kun edellinen ilta vähän verotti vielä hieman energiaa. Illalla käytiin syömässä argenttiinalaisessa ravintolassa, nimeltään El Rancho, kunnon pihvit! NAM, nimittäin pihvi oli uskomattoman mureaa!=)

Sunnuntaina käytiin pienellä kävely/juoksulenkillä Saksan lyhimmän joen, Pader-joen, rannalla. Matkaa Minnan kämpiltä Pader-joen toiseen päähän kerty varmaan viitisen kilsaa, et sellanen 10km reippailu tuli tehtyä. Tuli kyllä ihan tarpeeseenkin, sillä tuo liikunta on jäänyt pyörällä ajamisen ja yhden lenkin lisäksi aika vähille. Pader-joen toisessa päässä on Schloss Neuhaus eli sellanen vanha linna. Ihan kivan näköinen paikka pienellä puutarhalla varustettuna. Sieltä sitten takaisin Minnan kämpille.

Maanantain olin vielä Paderbornissa, sillä maanantaisin ei mulla koulua olekkaan, joten mulle se kävi paremmin kuin hyvin olla vielä yksi päivä siellä. Päivällä käytiin ostamassa mulle ne farkut keskustasta ja maistettiin paikallista Döner-kebabia. Oli oikein maukasta ja annos oli valtavan kokoinen. Ei sitä jaksanu syödä millään. Sitten vain kamat Minnan luota ja takaisin kohti rotankoloa eli omaa pientä, tunkkaista "asuntoa". Junamatkan kruunasi kännykän näytön rikkimeneminen niin pahasti, et siitä näytöstä ei näy enää mitään! Tosi ikävä takaisku! Kämpällä olin klo23 maissa maanantaina. Sellanen viikonloppu Saksassa!

Pitää tossa tällä viikolla käydä pyörä- ja kännykkäliikkeessä näyttämässä vaurioita ja kysymässä kuinkahan paljon kaiken korjaaminen maksaa!=( Oikeesti tuntuu, et paha karma vainoaa mua, kun kaikki menee rikki ja sitä myötä muutenkin mieli on maassa. Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Toivottavasti...

Tschüs!

Fernando

Hikeä pinnassa!

Sunnuntaina sitten kävi niin kuin uumoilinkin, eli McLarenit jyräsivät sitte Italiassa. No paistaa se aurinko näköjään risukasaankin, eiks je!=)

Maanantaiaamu lähti hyvin käyntiin. Avasin verhot ja huomasin, että ulkonahan vihmoo perihollantilaiseen tyyliin vettä. Maanantain piti olla se päivä, jolloin oli tarkoitus käydä ostamassa lenkkikengät keskustasta ja sitten vielä iltasella mennä sinne IKEAan. Vedestä viis, ja matkaan. Pakko myöntää, et jouduin odottamaan hetken, jotta pahin sade vähän hellittäis. Alkutaival lähti hyvin käyntii tihkusateessa, mut puolivälissä yliopistolta Enscheden keskustaan (matkaa n.4,5km) alkoi sataa kaatamalla vettä. Kastuin aika mukavasti. Keskutassa ihmettelin, et ajaapa sade ihmiset pois kaupoista, kun missään ei näkyny elonmerkkejä. Samalla tajusin, et yksi hollantilainen Sander varotteli maanantai päivistä, et jotku kaupat saattaa avata vasta iltapäivällä! Kurvasin Intersportin eteen ja ovessa oli aukioloajat "Maanantai 13.00-18.00". Kun saavuin keskustaan, niin kello oli jotain vähän päälle klo11. AUTS!!

Etsin muita kauppoja, jotka mahdollisesti olis auki. Löysin yhden harakiriliikkeen, josta ostin sateenvarjon. Joku juoppo huuteli mulle samaan aikaan kadulta jotain dutchiks "...kaputt...kaputt.." enkä tajunnu, et se tarkotti sitä sateenvarjoa. Kävelin kävelykatua etsien toista urheiluliikettä ja lopulta sellaisen löysinkin. Näin, et liikkeen sisällä oli joku immeinen, joten koputin liikkeen ikkunaan, kun ovissa ei ollut aukioloaikoja. Mies tuli avaamaan ja vastasi mun kysymykseen, et avataan vasta klo13, mut silti se päästi mut kattelemaan niiden lenkkarivalikoimaa. Erittäin ystävällinen kauppias. Osasyynä siihen, et se laski mut sisään taisi olla se, et olin niiin yltä päältä märkä, ettei se raaskinu lähettää mua tyhjin käsin takasin. Sain erittäin asiantuntevaa palvelua ja sieltähän mä ne lenkkarit sitte ostinkin. Olihan ne vähän kalliimmat mitä olin ajatellut, mutta oikein hyvät tuntu olevan. Sitte takasin sateeseen ja polkemaan kohti yliopistoa. Nyt ajattelin olla super-hollantilainen ja ajaa sateenvarjo kädessä pyörällä. Tässä vaiheessa tajusin sen juopon huudon "kaputt" nimittäin pari ensimmäistä kunnon polkasua, niin sateenvarjo meni rikki ja kaiken kukkuraks ketjut lähti pois paikoiltaan. Ei muuta ku sateenvarjo kasaan, pyörä tien sivuun ja eikun ketjuja asentelemaan. "Onneks" toi ketjujen takasin laitto sujuu jo aika kivuttomasti, kiitos ankaran treenaamisen, mut itellä on sen verran riisuttu malli onneks, et oman pyörän ketjuja pystyy jopa käsittelemään. Täällä näkee sellasia pyöriä, joiden ketjujen suojana on kokonainen laatikko, et on varmasti mahdoton tehtävä asentaa ne paikalleen. Lopulta pääsin takaisin yliopistolle. Kävin OSTAMASSA jopa kaksi koulukirjaa. Täällä nimittäin kirjastosta lainaaminen ei ole yleistä, koska niitä kirjoja ei tietenkään siellä ole!=) Kaikki ostaa kurssikirjat, melko tyyristä touhua, tiedän!!

Maanantai-iltana käytiin vähän isommassa ostarissa, mikä on Hengelossa, ostoksilla ja samalla reissulla polkasin IKEAan. Löysin IKEAsta kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman, sekä tuli vähän niin kuin kaupan päällisiks syötyä ruotsalaisten itse-koottuja lihapullia. Oli muuten hyviä!=) Koko päivän aikana tuli pyöräiltyä lähemmäs 30km ja sitten illalla vielä vaihtareiden kanssa pelailtiin fudista, joten melko urheilullinen päivä. Koulua mulla ei muuten maanantaisin ole!=)

Tiistaina koulun jälkeen käytiin taas kaupassa. Kaupassa käynti on kivaa!=) Illalla jenkki-naapuri tuli kolkuttelemaan ovelle ja kyseli, et lähtisinkö Campus-alueella sijaitsevaan baariin tietovisailemaan. Ei muuta kuin menoks! Niinhän siinä sitten kävi, et me hoidettiin "poika" kotiin eli voitettiin, tietysti!=) Palkintona oli tietoviisaiden tiedonjanoa helpottavaa kaljaa!!=)

Keskiviikko meni Suomi - Puola peliä odotellessa. Katsottiin peli kokoonpanolla: 2 puolalaista, jenkki, 2 ranskalaista, unkarilainen ja 2 suomalaista. Italiaano kokkas meille pasta-carbonaaraa, ja voin muuten rehellisesti sanoa, et oli HYVÄÄ!!=) Kaveri opetti mullekin, et miten kunnon pasta-carbonaara valmistetaan. JESH!=)

Sellasta täällä tällä kertaa! Mullekkin päin saa mailia pistää ja kertoa omia kuulumisiaan. Se olisi hirmu mukavaa!=)

Mukavaa loppuviikkoa!

F. Torres

Oikeassa paikassa väärään aikaan!

Torstaina oltiin taas porukalla oikeassa paikassa väärään aikaan!=) Kukaan vaihto-opiskelijoista ei ollut huomannut/havainnut yhden kurssin alkavan vasta ensi viikolla, jolloin TAAS meidän vaihtariporukka suhasi väärässä paikassa. Meille jaetussa kurssiaikataulussa sanottiin, että kurssi alkaisi tällä viikolla, mutta ei näin sitten käynytkään. Noo, ei siinä sinänsä mitään, mutta onhan se pikkasen turhauttavaa olla koko ajan ihan pihalla. Loppupäivän luennoille sitten kyllä eksyttiin ihan oikeaan aikaan oikeisiin paikkoihinkin, mikä sinänsä oli kovin yllättävää!=) Torstaina kävi myös paikkalisen LOAS:n eli Acasan ihminen esittelemässä minulle paikkoja tästä asuntolasta. Esitin sille kiperiä kysymyksiä ja näytin tietysti myös meidän kovin hurjan näköistä keittiötämme. Kaveri lupasi, että perjantaina tulee pari leidiä siivoamaan jääkaapin ja uunin. Ja näin onneksi tapahtuikin.

Perjantaina ei ollutkaan sitten koulua vaan mentiin porukalla keskustaan. Osalla vaihtareista oli passi kaksi viikkoa kanissa, koska jokaisen vaihtarin, joka asustaa Hollannin alavilla mailla yli 3 kuukautta, joutuu rekisteröitymään kaupungin asukkaaksi. Outoa sinänsä, että passi jouduttiin antamaan kahdeksi viikoksi pois, sillä passihan on ehkä se tärkein dokumentti kun täällä ulkomailla ollaan. Itsehän en voinut passiani kaniin jättää, koska minulla oli se Liverpoolin reissu samalla viikolla kun tänne saavuttiin. Sain hoidettua asian siten, että kävin itse omatoimisesti Stadtskantoorissa eli valtionkonttorissa hoitamassa asian. Outoa sinänsä, että passin joutu jättämään kahdeksi viikoksi konttoriin, kun itse kävin konttorissa, niin koko asian hoitamiseen meni passin skannauksen ja paperin täyttämisen ehkä rapiat 5 minuuttia. Mutta kuten jo aikaisemminkin sanottu, niin maassa maan tavalla. Perjantai-iltana olikin sitten vaihtareille tarkoitettu Back to School Party. Alkuillasta mentiin yhteen maalaistaloon, mikä on muutettu oppilasasuntolaksi, etkoilemaan ja siitä sitten suhattiin kohti keskustaa. Keskustan baari oli todella pieni ja ilmastoinnista tässä ravintolassa ei ollut tietoakaan. Joten ainekin oli lämpimät oltavat! Ja kuten moni teistä tietääkin, kun meikäpoika alkaa hetkuttamaan, niin lämpö nousee entisestään, ainakin siis itselläni!!=) Tuli tanssittua esim. Macarenaa espanjalaisittain!=) Toisen suomalaisen, Tommin kanssa, tultiin baarista vielä tähän mun kämpille maistelemaan Warsteineria, ettei ne vaan mene vanhaksi!=)

Lauantaina olikin sitten perinteinen baari-illan jälkeinen päivä. Eli heräsin reilusti puolen päivän jälkeen, siitä paikallisen McDonald's antimia herkuttelemaan ja sitten kaupan kautta takaisin kotiin. Yritin McDonald'sissa ensimmäistä kertaa tilata purilaista vähän auttaen sekä englannilla että dutchilla, eikä siitä tullu mitään muuta kuin lisää vaikeuksia. Lopulta löydettiin yhteinen sävel ja sain haluamani murkinat! Siivottiin asuntolani keittiö muiden asuntolan kavereiden kanssa, ja nyt OIKEESTI se alkaa näyttämään jo paikalta, jossa voi jopa ajatella laittavan myös sitä pöperöä suuhunsa ja tekevänsä sitä, mitä kutsutaan myös ruuaksi.

Tänään oli tarkoitus lähteä käymään IKEAssa hankkimassa leikkuulauta ja pari veitseä, mutta onneksi en ehtiny lähteä, vaan tarkkana poikana tarkistin vielä netistä IKEAn aukioloajat. KappasKappas, eipä se IKEA näin sunnuntaisin olekkaan auki!=) Nyt sitten olisi tarkoitus tehdä murkinaa ja katsoa McLareneiden ylivoimaa Italiassa. Kiitokset tästä mukavasta mahdollisuudesta katsoa Formel 1, pitää esittää naapurimaan pojille, nimittäin saksan vetovoimaisin tv-kanava RTL näkyy myös täällä ja hehän näyttävät Formel 1 livenä! Joten pakokaasunkatkuista sunnuntaita!

Adios amigos,

Torres

1,5 viikkoa takana, elämä vielä edessä?

Kaikki siis alkoi sunnuntaina 26.8. Lentokentälle pääsin, pieni alkujännitys puserossa, Minnan avustuksella. Ensimmäinen ongelma meinasi heti tulla check-in-pisteessä, kun Juha-pojalla oli pikkasen liikaa tavaraa mukana. Blue1-lentoyhtiölläkin pätee samat painorajoitukset kuin muillakin kilpailijoille eli tavaraa saa olla per henki mukana 20kg. No, mulla sitte olikin yhteensä 34kg!=) Pieni paniikin häivä silmässä kysyin tiskin takana olleelta neidiltä, että tuleeko tästä jotain sanktiota, mutta ehkä hänkin havaitsi saman paniikin minussa, jolloin minun ei tarvinnut maksaa mitään ylimääräisistä lisäkiloistani. Seuraavaksi olisin vedonnut omaan painooni, jos hintalappua lisäkiloille olisi ruvettu kirjoittamaan! Lento oli loppujen lopuksi vain tunnin myöhässä, joten alku näytti lupaavalta.

Saavuttuani Schipholin valtavalle lentokentälle ja laukut saatuani lähdin metsästämään kohtauspaikkaa, jossa yliopistoni väkeä piti olla vastassa. Sieltä minä heidät lopulta löysinkin. Yhteiskuljetus lentokentältä Yliopistolle Enschedeen kesti reippahasti yli 2 tuntia, joten kun saavuimme campus-alueelle kello oli jo yli 23.

Asuntoni vihdoin löydettyäni alkujärkytys oli valtava!! Tämän ns. siistityn huoneen seinillä komeili suuret joukot kahdeksan jalkaisia ystäviämme eli hämähäkkejä. Kun vihdoin ja viimein sain nämä kaverit listittyä huomasin lattiani näyttävän pikemminkin syksyiseltä metsämaalta kuin huoneen lattialta. Suurimmat lehdet ja kivet raivattuani pääsin asettautumaan huoneeseen. Seuraavana päivänä siivosin huoneen samantien parempaan kuntoon, että siellä pystyi edes liikkumaan kunnolla. Heti tuli ikävä niitä LOAS:n ja muutenkin Suomen puhtoisia ja siistejä asuntoja!=) Keittiö oli jopa vielä pahemmassa kunnossa. Yhdessä kolmesta jääkaapissa vilisi myös hämähäkkejä sun muita olioita, lattia aivan täynnä kaikenlaista roinaa ja mujua, kaasuhellat oli kuin pommin jäljiltä etc. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun vuokra kuitenkin on yli 320 euroa, niin luulisi saavan vähän paremmat puitteet. Toisaalta maassa maan tavalla. Huoneeni on 6 hengen asuntolassa. Keittiöön mennään ulkokautta ja vessan jaan yhden ihmisen kanssa, koska toinen naapureistani ei ole vielä tullut. Samassa pihapiirissä asuu unkarilainen, nepalilainen, jenkki ja minä. On siinä soppaa kerrakseen!!=) Olen varsinkin tämän nepalilaisen kanssa yrittänyt siivota keittiötä parempaan formuun, jotta siellä olisi edes hiukkasen viityisämpää ja voisi jopa joskus harkita edes kokkausta siellä.

Ensimmäinen viikko oli pelkkää tutustumista paikkoihin ja muihin ihmisiin, joten se meni erittäin leppoisissa merkeissä. Polkupyöräkin tuli heti ensimmäisenä päivänä ostettua, tottakai hollantilaiseen tapaan kuuluen. Pyörä maksoi 65 euroa. Se oli aika paljon omasta mielestäni sen kuntoisesta pyörästä, mutta toivottavasti se kestää tarpeeksi hyvin omia tarpeitani. Tutustumisviikon ainoa ongelma oli vain se, että olimme kokoajan väärässä paikassa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, koska meidän oma tutustumispäivä oli vasta tämän viikon maanantaina. Mutta tulihan pyörittyä ja käytyä erilaisissa paikoissa, kuten vain yhden mainitakseni paikallisessa olut panimossa maistelemassa kyseisen yrityksen tuotteita!=) Jo tässä vaiheessa huomasimme muiden vaihtareiden kanssa, että tiedonkulku on ja ehkä tulee olemaan heikkoa.

Ensimmäisen viikon torstaina eli 30.8 lensin Liverpooliin katsomaan launtaina 1.9 pelattua brittifutismittelöä. Vastakkain olivat Liverpool ja Derby County. Liverpool voitti kyseisen kohtaamisen murskaluvuin 6 - 0. Liverpoolista palasin takaisin Enschedeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Koko Liverpoolin reissu oli ihan uskomattoman hieno kokemus! Pääsin tapaamaan paikallisia ihmisiä, kokeilemaan brittiläistä pubi- ja jalkapallokulttuuria sekä jopa viettämään yhdet brittiläiset 10-wee synttäritkin, joten matkaan sisältyi paljon erilaista aktiviteettia. Suosittelen Liverpoolia jokaiselle lämpimästi. Erittäin mukava ja ystävällinen kaupunki!

Maanantaina oli sitten se vaihtareille tarkoitettu tutustumispäivä. Kun oli ollut jo koko edellisen viikon menossa mukana, niin eipä sieltä juuri mitää uutta informaatiota herunut. Eilen alkoi varsinainen koulu. Kurssitarjonta vaihtareille on aika niukkaa ja tästä syystä joudunkin muuttamaan lähes koko learning agreement-suunnitelmani. Kurssivalikoimaani kuuluu tällä hetkellä vain 3 kurssia: Introduction to economics, Democratic dilemma's of European governance ja Dutch language and culture. Introduction to economics on lähinnä microeconomiaa eli vanhan kertausta, mutta ihan hyvältä se kurssilta se silti vaikutti. Muut kurssi eivät ole vielä alkaneet. Meidän piti ottaa myös kurssi Marketing-orientated Entrepreneurship, mutta näistä informaatiokatkoksista johtuen kyseinen kurssi järjestetäänkin toisen kurssin kanssa päällekkäin, jolloin tämän kurssin käyminen ei sittenkään onnistu. Toivottavasti saisi ne 15 opintopistettä kasaan, jotta ei tarvitsisi maksella stipendiä takaisin!=) Seuraavalle periodille olisi myös tiedossa pari-kolme kurssia. Riippuu taas näistä päällekkäisyyksistä yms. asioista, että mitä kursseja voi oikeasti täällä käydä.

Pikkasen alkaa jo kotiutumaan tänne, mutta yllättävän paljon on ollut kaikenlaisia ongelmia, edellä vain muutamia mainitakseni. Toivottavasit ongelmat olisivat taakse jäänyttä elämää ja voisi oikeasti alkaa "nauttimaan" olosta täällä.

Tässä kaikki tällä erää. Enschede vaikenee, mutta vain hetkeksi....=)

Kiitokset mielenkiinnosta tulla lukemaan matkakertomustani vaihtoajastani Hollannissa!=)

Tässä blogissa aion kertoa kuulumisiani ja erilaisia asioita mitä vaihdon aikana on yleisesti tapahtunut.