Brno, Ostrava...eiku PRAHA

Puolitoista viikkoa Pariisin reissun jälkeen iloisten matkailijoiden seuraavana kohteena oli halvan ja himoittujen oluiden vapaakaupunkina tunnettu Praha. Melkein jokainen ystävällinen kasvo, jolle oli asiasta maininnut oli sanonut tuosta kaupungista pelkkää hyvää, joten odotukset reissua kohtaan kasvoivat kerta toisensa perään. Eikä tuo kaupunki, jonka läpi Seineä muistuttava Vltava kiemurtelee, jättänyt meidänkään turistiryhmäämme kylmäksi..

Jokaisen matkan yksi parhaimmista hetkistä, eli startti, kohdistui tällä kertaan 29.11 torstaille. Aamutuimaan ajoitetun lennon takia reissu alkoi sananmukaisesti pimeissä tunnelmissa, nimittäin tuo "suuleni" ei vielä taivaalla edes ehtinyt möllöttää. Prahaan saavuimme EasyJetin avulla etuajassa. Pakko on tähän väliin mainita, että kyseinen firma on hoitanut kyllä molemmat reissut, joissa itse olen ollut istumassa (Liverpool, Praha), erittäin mainiosti. Ja mikä parasta, lentojen hinnat oli Dortmund - Praha - Dortmund -akselille VAIN rapiat 47 euroo. Oispa Suomestakin lentäminen näin edullista!!! Prahassa meitä odottikin reissun suurin odotus, eli Antti ja Saila!!=) Treffit oltiin sovittu iltapäiväksi Jan Husin patsaalle keskustaan, mut Finnairin koneen teknisen vian vuoksi A&S kone oli myöhässä, joten lyötiin päät yhteen jo kentällä! Kentältä julkisen liikenteen avulla metropyskälle ja siitä etiäpäin metrolla aina kaupungin toiselle puolelle, missä molempien hotellit oli. Hotelli-buukaus sujui jälleen ilman ongelmia!! Huone ei ollut niin hieno kuin miltä nettisivuilla näytti (Kappas!=)), mut se oli hinta-laatu-suhteeltaan kyllä erittäin bueno! 40euroo yö kahdelta hengeltä eli 20 per nuppi 4 tähden hotellissa ei ole paha..

"Vaihdosta saattaa olla jotain hyötyäkin jossain vaiheessa", näin olin kuullu jonkun joskus tokaisevan, ja nyt tämä hyöty otettii oikein kunnolla käyttöön. Sillä samassa kaveriporukassa Enschedessä tallustaa kaksi paljasjalkaista prahalaista, joten matkavinkkien saanti vaati vain parit kahvit ja limut! Ja niitä vinkkejä tuli läjäpäin, rehellisesti sanottuna jopa liikaakin, mutta jäipähän näkemistä seuraavalle kerrallekkin.

Itse Prahassa koluttiin tietysti perusturistipaikkoja läpi esim. Kaarlen silta, Juutalainen kortteli synagoogineen ja hautuumaineen, Prahan linna, Tynin kirkko, St. Vituksen katetdraali, Tanssiva talo (paikallisella murteella Tančící dům) ja paljon muutakin matkan varrelle ehti tupsahtaa, pubeja tietenkään unohtamatta. Käytiinhän me tietysti taltuttamassa kulttuurinälkäämme museossa. Tällä kertaa museon aiheena ei ollutkaan Picasson sähläykset tai tuntemattoman miehen valokuvat vaan surutta niinkin kiinnostava aihe kuin kidutus, eli Torture-museo. Olipahan siellä kaikenlaista riipaisevaa nähtävää ja luettavaa. Enpä olis uskonu, et jostain vois tulla yht'äkkiä tolla tavalla kylmät väreet niskaan, mut tälläpä kertaa tuli. Oli nimittäin aika kauheita juttuja tarjolla!! Yhdessäkin lapussa luki (mikä kerto kapineesta, johon pystyi istumaan, pää sidottiin kiinni selkäpuolella olevaan puuhun, ja ei muutakuin tappia kääntämään niskaan), et kyseistä laitetta oltiin käytetty vielä 1970-luvulla Espanjassa!!!! Älytöntä menoa, sanoisin!! Ehkä yksi matkan yllätyksellisimmistä ja mukavimmista "nähtävyyksistä" oli kuitenkin Prahassa sijaitseva uskomattoman hieno eläintarha. Siellä vilisti jos jonkin näköistä eläintä, tiikeristä gorillaan ja jääkarhusta kirahviin. Kyseinen tarha oli uusittu monelta osin kokonaan, koska Vltava tulvi 2002 sen verran tehokkaasti, et piti uutta tönöä pistää pystyyn. En oo monessa eläintarhassa käyny, mut tää paikka kyl jätti sellaset värinät vielä käynnin jälkeenki, et jos ootte suuntaamassa Prahaan, ni viettäkäähän eläimellinen hetki tarhassa! Oikeesti, lupaan ettette tuu pettymään!=)

Prahan parhaisiin puoliin lukeutuu myös jo edellä mainitsemani halpa olut. Kun matkamiehen/naisen suuta alkaa kuivaa, niin mikäs sen paremmalta maistuu kuin kylmä "ölssi". Halvimmillaan tällaisen ison janon sammuttajan sai vaivaisella 1 eurolla!!! Keskihinta pyöri 1,5 euron hujakoilla! Ei paha, sanoisin!=) Tumma olut oli erittäin hyvää, mut eipä se vaaleakaan kovin pahalta maistunut!=) Ja pakkohan se on sanoa Kaarlen silta oli hieno! Käytiin tottakait hinkuttamassa sitä patsasta sillalla, mikä tuottaa onnea! Saattaa kyseinen "uskomus" pitää joltakin osin jopa paikkaansa, nimittäin kävi sellanen flaksi paikallisliikenteen kanssa koko reissun ajan, et ei paremmasta väliä. Bussia, metroa ja ratikkaa oli tarjolla jatkuvalla syötöllä, kunhan vain iski pysäkille, ni jo oli oikee koje tulossa. Tai sitten kiitos ja kumarrus pitää kohdistaa Prahan julkiselle liikenteelle surutta, sillä sen verran vaivatonta sillä matkustaminen oli. Ensi kerran kohtasin lippujen tarkastajankin, A&S jopa kahdesti, et ei tullu turhaan ostettu tikettejä!!=) Rintarottingilla voi tässä samassa mainita, ettei kertaakaan tarvinnut ottaa taksia!! Nimittäin sen verran oli helppoa liikuskella julkisilla. Ravintoloiden tarjonta oli mahtavaa ja hintataso ei ollut paha. Kokonaiskuva ravintoloista oli kyllä erittäin positiivissävytteinen.

Koko reissu, 4 päivää, meni kuin siivillä!! Paljon jäi nähtävää, et pakko on suunnatta joku toinenkin kerta kyseiseen paikkaan eikä pelkästään vain halvan kaljan perässä!=) Loppukaneettina vois vaikka sipaista, että "Jos ootte romanttisella tuulella matkustakaa Pariisiin, jos ootte vaan tuulella ni sitten Prahaan!"=)

Kiitokset vielä Sailalle ja Antille erittäin loistavasta reissusta!=)

Hyvää joulunodotusta toivotellen,

Matkamies-Juha

"Olipa kerran kyläpahanen nimeltä Pariisi..."

Tenttien jälkimainingeistakin aletaan päästä jo yli!! Sain muuten tänään tietää, et ekat Twente pisteetki on hallussa! Jiiihaa!=) Enään ei puutu kuin 10 pistettä!!=) Nyt sitten vois vähän valaista teitä mun ja Minnan Pariisin matkasta. Oli muuten aikas magee reissu...

Tiistaina 13.11. oli aikanen herätys kun juna starttas jo klo10.26 kohti Sakemannien maata ja mun piti päästä samaan kyytiin mukaan. Aamulla tarkistin, et kaikki tarpeellinen eli passi, lompakko, känny ja kotiavaimet oli mukana ja sitten ei muuta kuin hanat kaakkoon ja kohti Pariisia. Matka starttas hyvin. Bussi kaarteli juna-asemalle ajoissa ja mulla oli oikein kivasti aikaa ostaa junalippu vain välille Enschede (NL) - Gronau (GER). Kiitokset Minnalle, nimittäin hää oli jo ostanu mulle aikasemmin sellasen junalipun millä pystyy matkustamaan Nord-Westfalenin alueella yhden päivän ajan niin paljon kuin huvittaa ja samalla lippusella pääsee vielä muitakin kanssa matkustajia mukaan, joten ei tarvinnu ku ostaa lippu rajan toiselle puolelle. Näppäilin koneeseen oikean koodin, näyttöön tuli 2,8 ja pujotin rahat luukusta sisään. Mitään ei tapahtunu. Löin konetta kerran, annoin toisen ja kolmannenkin iskun, mut mitään ei tapahtunu. Saakelin kone imi, mut kuiviin heti lähtötunnelmissa. No, huono karma kun mulla yleisesti ottaen on aina matkassa, ni pakkohan mun se lippu oli saada, ettei nalli napsahda ja 40 egen sakkolappu kädestä löydy. No koneelle maitto paremmin setelit, joten lopulta mulla se lippukin sitte oli. Okei, 2,8 € ei oo iso raha, mut ihan periaatteesta otti pannuun aikalailla, pihi mies kattokaas kun matkustaa..=)

Juna porhals mukavasti Münsteriin ja sieltä sitten Hammiin mikä oli sovittuna kohtaamispaikaksi Minna ja Hanniksen kanssa. Hannis oli Minnan tykönä visiitillä ja lähti samalla junalla kohti lentokenttää kuin mekin, tosin eri kentälle, mut kuitenkin hän oli matkalla kohti koto-Suomea!=) Päästiin kunnialla lentokentälle ja kaikki vaihdotki meni nappiin. Alko tulla fiilis, et hei, täähän sujuu ku se kuuluisa viimeinen hidas baarissa eli hyvin!=) Pariisiin saavuttiin vihdoin. Oli aika hienoa nähdä Eiffel-torni ilmasta käsin...mitä kaikkea siellä mahtaakaan odottaa...

No vastaus tuli edellä mainitsemaani kysymykseen yllättävänki nopeesti, LAKKOhan siellä odotti! Junakuskit, metromiehet etc. valtionpalkkaamat veronmaksajat alko lakkoilla samantein ku kuuli, et pari suomalaista ois tulossa viettämään lomaa Pariisiin. No, ei muutakuin juna-asemalle kyttäilemään, josko sieltä joku juna sattuis tulemaan. Sieltä loppujen lopuks tulikin ja kävi vielä niin kivasti, et pysäkkejä olis ollu välillä Charles De Gaulle airport - Pariisi vaikka millä mitalla, ni lakosta johtuen juna pysähty just vaan meidän asemalle ja jatko matkaa keskustaan päin. Sattu erittäin hyvin, sillä ois saattanu tulla pirun kalliiks ettii hotlaa taksin avustuksella, kun ei tiedä yhtään missä päin Pariisia sitä oltais...mut loppu hyvin kaikki hyvin. Löydettiin hotla, 2 tähtee Hotel Nord & Champagne. Se oli yllättävänkin lähellä tätä meidän juna-asemaa Gare Du Nordia. Eipä oo hotellin sisään buukkaus menny ikänä yhtä sutjakkaasti ku kyseissä hotlassa, sillä annoin vaan voucherin respan-jampalle, se katto sitä ehkä max. 5 sekkaa ja lykkäs avaimet tiskille. Ei mitään sisäänkirjautumisia tai vastaavia, avaimet kouraan ja that's it. Hienoa, siinä tuumattiin. Huone osoittautu paremmaksi kuin vain pikku-mielissämme pystyimme edes toivomaan. Saatiin sitte kahden hengen huoneen tilalle kolmen hengen huone, joten tilaa oli pirukseen ja hyvä niin!! Huoneen hinta oli laitettu seinälle oikein kehyksiin, "yksi yö 130€", aika tyyristä, mut me maksettiin netin kautta kyseisestä luukusta 54€ yö, joten ei ollu paha, ei!!

Seuraavana päivänä piti sataa. NO EI SATANU!!=) Ilmat oli koko reissun ajan mitä jumalallisimmat, muutama pilven tönikkä siellä sun täällä keskiviikkona ja muulloin pilveton taivas. Uskomaton säkä. Ois muuten pikkasen pannu kuumennu, jos ois vettä vihmonnu vaakatasossa ja oltais jouduttu talsimaan joka paikkaan. Se siitä pirujen seinään maalaamisesta! Keskiviikkona piti mennä tarpomaan läpi paikallinen Outlet-centteri mahdollisten joululahjalöytöjen ja muidenki löytöjen toivossa. Kun junat ei kulkenu ja turisti-infopisteen sepot ei tienny mitkä metrot/junat kulkis ja mitkä ei, ni ajateltiin unohtaa se sitten ja porhaltaa kohti ydintä eli centrumia. Louvrehan se sieltä napsahti jonkin ajan päästä eteen. Onhan silläkin rakennuksella kokoa ja näköä. Ennen sisäpihalle pääsemistä yritettiin Minnan kanssa takoa uskoa siihen, että kyllä me jaksetaan kökötellä joka paikkaan eri mittasissa ja muotosissa jonoissa. Mut mikä parasta minnekkään nähtävyyteen ei tarvinnu jonotella!!! Louvreen mentiin ja köyhdyttiin 9 euroa sisäänpääsymaksuun. Nähtiin Mona Lisa, eipä ollu kummonen eukko, ja sitte takas ulos. Oishan siellä ollu vaikka mitä nähtävää, mut kuten moni taitaa tietää, et meikäpoika ja Minna ei ymmärretä minkään hienon taiteen päälle niin paljoo, ni ajateltii säästää itteämme ja muita "oikeita" taidediggareita, ni tarvottiin sieltä ulos. Musee du Louvre itsessään oli sen verran hieno, et meinas mullaki niska vääntyä nurin ku kurkki katosta mitä ihmeellisempiä juttuja...nyt viimeistään huomaatte, et en todellakaan ymmärrä mitään taiteen päälle!!=) Louvresta ulos kuoriuduttuamme Minna, kauppatieteiden opiskelijana, muistutti mua, et myydäänhän nää tiketit joillekki muille vähän halvemmalla, ni saadaan omiamme pois. Loistavaa Minna!! Näin sitten tapahtu. Kyttäiltiin Louvren lasikolmion kupeessa hyviä opiskelija/turisti-uhreja, ja sieltä sitten napsahti näkövinkkeliin 2 eksyneen epsanjalaisen näköstä immeistä, jotka selvästi oli innoissaan menossa katsastamaan Louvren ihmeellistä maailmaa. Myytin kavereille tiketit eteenpäin 5 eurolla, joten hyöty-hinta-suhdekäyrä alko näyttää erittäin hyvältä hinnan puolelta, joten pareto-optimaalin saavuttaminen lippujen myynnin avulla oli mahdollista saavuttaa....hohhoijjaa..=)

Louvren jälkeen kipitettiin Notre Damia ihmettelemään. Kun yleensä kylässä on se "kirkko ja sillee"-meininki, ni Pariisissa tääkin oli astetta kovemmassa huudossa. Notre Dam:kin oli aika vaikuttava kokemus. Sitä jamppaa kyttyrä selässä en kyllä huomannu. Ois ollu kiva käydä sanomassa Suomi-morot sille, ku satuttiin käymään sen kulmilla. Pitääkin kysästä Minnalta näkikö se sitä! Mut jätetään ne morot vaikka sitte ens kertaan. Todellakin painotan sanaa ens kertaan, koska Pariisi on kyllä niin mieletön, et sinne on toisenki kerran pakko päästä. Notresta hoiperreltiin paikalliseen kuppilaan. Ajattelin hengellisten antimien jälkeen nauttia suomalaisille niin rakasta ohrapirtelöä, mut yhtä asiaa en taas siinä tilanteessa muistanu. Oltiin Pariisissa eikä vaikkapa Saksassa, joten hinnatki oli Pariisin hinnat. Nimittäin iso biiso tuoppi makso vaivaset 7,40 euroo!! Ja toi oli ihan yleinen hinta siellä. Harvoin olut maistuu noin hyvälle, ja pakko maistuukki, noilla hinnoilla!!!! Siinä meni se päivä...

Torstaina mentiin sinne Outlettiin sitten turisteille tarkoitetun ohjelmatoimiston avustuksella. Joululahjojakin tais tarttua matkaan, mut sanotaan nyt kummiski, ettei kaikkien jouluiloa pilata, et tai sitten ei tarttunu!!! Vai mitä Milla?!??;) Outlet-matkailun jälkeen mentiin Seine-risteilylle. Olihan sekin mukava elämys. Ilta hämärty ja Seine liplatti, tai no en kuullu sitä liplatusta, ku Batobussin(Laivabussi) koneet jyskytti sen verran, mutta ajatus liplatuksesta oli ihan kiva!=) Kyseinen vesibussi ajeli eessuntaassun Seineä vieden nähtävyyksien himoisia turisteja nähtävyydeltä toiselle. Tällä reissulla saatiin kokea ensimmäisen kerran Eiffelin komeus. Oli se aika mahtava. Seine-rallin jälkeen hotlaan, paremmat päälle ja piffi-paikkaan syömään! Pikku-poikana tilasin sitten 350grammasen piffin, alas se uppos ja vielä aika kivuttomasti!=) NamNam!=P

Perjantaina lähdettiin heti aamusta tarpomaan kohti Sacre Coeuriä. Hieno, valkea kirkko kukkulan päällä! Tässä "kylässä" kattokaas olikin kaks kirkkoa!;) Kirkkoon könytessä piti tarpoa rappusia, joiden alapään oli vallottanu molemmilta puolilta tummahipiäisten miesten "jengit", jotka tyrkytti joitain narunpätkiä. On se kumma, et kun sanoo ei, ni sitä ei uskota. Ehkä ois pitäny sanoo viel perään pari suomalaista karskia kiroilusanaa, et ois viesti menny nopeemmin sinne kaaliin. No, siitä sitten vaan tarvottiin kavereiden läpi ILMAN kyseisiä naruja. COMOON naruja!!! Ehkä siin ois ollu jotain symboliikkaa, mut ne symboliikat ei siinä tilanteessa lämmittäny kun ihan jengiläisten näkösiä lökäpöksykavereita yrittää melkein pakosti tyrkyttää naruja, jotka ois paremminki sopinu vaikka sukkien parsimiseen, ku kadulla jakelemiseen!! No jako, mitä jako, me ei lämmetty! Kirkon edustalta oli mahtavat näköalat koko Pariisin alueelle. Hieno oli kirkkokin! Kuulin jälkikäteen vaihtarilta, joka on kotoisin Pariisista, et kyseinen kirkko on "Rakastavaisten kirkko", siinä mulle symboliikkaa tarpeeks!;) Sieltä suunnattiin kohti Champs Elyseestä ja Riemukaarta, ranskalaisittain Arc de Triomphea(kiitos Wikipedia=)). Oli kuulkaas kadulla mittaa. Ihan Louvren edessä olevan puiston jälkeen avautuvalta kadulta Riemukaarelle on mittaa melkosen paljon. Ja itse Champs Elysees on koko matkaltaan yllättävästi ylämäkeä. Miettikää Pariisin marathonia ja loppumatkasta pitää vielä nousta tollanen matka ylämäkeen...auts, niitä pohkeita! Riemukaari oli uskomattoman ISO. Luulin, et se on sellanen kaari ja se siinä. Mut jotku kaiffarit oli kiivenny sinne huipulle, ni ne kamut näytti kyllä aika pikkasilta. Kokoa siis kyseiseltä kaarelta löytyy. Riemukkaalta kaarelta jatkoimme matkaa kohti pyhintä, Eiffeliä!!

Eiffelille saavuttiin. Oli outo fiilis, jotenki epäuskonen ja samalla ihan mahtava. Just sellanen "jumaliste, täs tää nyt on"!!=) Ja onhan sitä, koko komeudeltaan 324 metriä mittaa. Jonoja Eiffelilläkään ei ollu, joten alotettiin Minnan kanssa tarpominen rappusia pitkin, tottakait, ku toiselta puolelta ois päässy ylös hissilläkin. Siellä kaverit sitte joutukin jonottamaan, hölmöt!=) Yhteensä, 668 rappusen jälkeen oltiin saavuttu Eiffelin toiseen kerrokseen. Ihan ylös sitte päästiinki hissillä!=) Aivan mahtavat näkymät!! Harvoin meikäkin on näin fiiliksissä viel jälkikäteen, mutta pakko olla. MINÄ TYKKÄSIN!=) Eiffeliltä on muuten matkaa Helsinkiin 1917 kilsaa! Se lukee ihan siellä ylhäällä kopissa. Oikeesti, oon vieläkin ihan liekeissä!=) Harvoin tällasta fiilistä jää reissusta! Eiffeliltä takas kaupungin halki ravintelin kautta kotiin. Käveltiin sellasen katua pitkin missä oli vieri vieressä Diorin, Chanelin, Dolce&Gabbanan, Valentinon, Versacen ja muiden samaan "heavy"-sarjaan kuuluvien muotilafkojen liikket. Aika vaikuttavaa oli nähdä ku Baby-Chanelin liikkeessä isä&äiti istu tuoleilla ja myyjät kanto porukoille vaatteita näytille. Aikas pitkä matka tollaseen palveluun!=)

Seuraavana aamuna lähdettiinki sitten Orlyn lentokentälle ja kohti Düsseldorfia. Matka oli kaikin puolin aivan uskomaton ja onnistunu. Hintataso Pariisissa on aika helposti kohtuuton opiskelijalle, mut kyllä sieltä ihan sopivan hintasiakin ruokapaikkoja helposti löytyy. Mekin käytettiin paikallisten Brasserierien antimia. Kyseiset paikat on kahvilan tyylisiä restaurantteja, joista saa myös ilolientä, toiveiden mukaan. Hintataso on siellä edullinen ja ruoka todella hyvää! Nähtävyyksiin joutuu maksamaa, mut ei ne ylihintasia oo. Ainakin Eiffelistä ois voinu maksaa vaikka vieläkin enemmän, mut kaikilla on omat mielipiteensä tietysti tästä asiasta. Parasta oli kans se, ettei joutunu minnekkään jonottelemaan! Pääs saman tein paikasta toiseen ja eikä aikaa tuhraantunu jonottelemiseen. Sitte vielä kun ilmatki oli mitä mahtavimmat ni jäi, niin loistava maku suuhun et huhhuh...Mulla on vaan yks lause enää teille: "MENKÄÄ PARIISIIN!=)"

Vieläkin erittäin häkeltynyt,

Juha

Tenttejä, kahveeta ja vastauksia..

Tenttiviikko, joillekkin tenttiviikot, on nyt menneen syksyn sateita, tai jotain...elikkäs on aika juhlistaa ensimmäisten tenttien "ohi"-menoa! Ennen juhlimista, niin vähän lätinää menneistä "sateista"..

Elikkäs tuossa sunnuntaina saavuin takaisin rajan tuolta puolen ja oikeesti piti lukea!! Sillä maanantaina klo9 oli ensimmäisen tentin vuoro. Kyseessä oli kurssin "Introduction to Economics"-tentti. Koko junamatkan yritin lukea, mut siel oli jotain hulttionuoria (itsehän olen niin aikuinen että=)), juoppoja, muuten vaan outoja ihmisiä ja minä, joten lukemisesta ei meinannu tulla mitään ku piti kokoajan varmistaa selustaa. Yritä nyt siinä lukea!=) No kotiin kuitenki päästiin ja hyvä niin! Kotona illalla vielä lukuja Tsekki-Maikkelin (tunnetaan myös nimellä Michal) kanssa. Molemmat oltiin epätietosia siitä, et missä kyseinen tentti pidetään. Yleensä täällä menee luokkahuoneiden paikat siten, et kaikilla rakennuksilla on nimet ja tämän nimen 2 ensimmäistä kirjainta ja luokkahuoneen numero esitetään ja sitte vain ettimään paikka. Kyseinen tentti pidettiin paikassa SC0. Oli 2 vaihtoehtoa, paikka nimeltä Schuur ja Sport Centrum. Äkkiseltään ei tulis mieleen, et Sport Centrumissa järjestettäis tenttejä, mut näin se vain on. Varmistus tentin sijainnista saatiin paikallisen kaiffarin kautta. Tämän "etsimisen" jälkeen sitte väsyneenä nukkumaan. Heräsin viel varmuuden/epävarmuuden vuoks 5.55 aamulla, siinä toivossa, et joitain tiedon jyväsiä vielä tarttuis kupoliin, mut empä siitä sitten niin paljon tiedäkkään..

Klo8.45 kaarsin Mercurin Sport Centrumin pihaan. Tentti oli todella lähellä...kappas!=) Jotenki meinas jopa jännittää astetta enemmän, ku on paineita, et on pakko saada niitä pinnoja kasaan, ettei sitten tarvis maksella takasin koululle sponssirahaa!! Ei mitenkään toivottava tilanne stressata siitä et riittääkö pinnat, ku pitäis ekaks läpästäkki joitain tenttejä ja sitten laskeskella, et riittikö! Tenttikäytäntö on täällä vähän erilainen kuin koto-Suomessa. Jokaisessa liikkasalissa on monta valvojaa, jotka on luentojen pitäjiä. Tentin aikana valvoja käppäilee tenttijöiden seassa ja tarkistaa jokaisen henkilöllisyyden opiskelijakortista tai mistä kortista käytännössä tahansa. Tentti alkaa tasan klo9.00 ja loppu noin klo12.30 tai vähän jälkeen. Ensimmäisessä tentissä kaverit kirjotti viel minkä ehti vaikka kello näyttikin jo täyttä sataa ja vähän ylikin!! Eli ei se niin justiinsa näyttäny olevan. Tenttiin mennessä ihmettelin, et miks ennen tenttisalia on tarjolla muovikahvikupposia, hämmennintä ja sokeri/valkasupurua. No sikspä tietysti, et tentin aikana tarjoillaan sumppia!! Kyllä, luit oikein! Klo10.00 paikkeilla saliin paukkaa tarjoilijoita, jotka tarjoaa sinulle kahvia! Kuinka hienoa tää on, mietti suomi-poika siinä paikassa!=) No tentti meni sitten miten meni, mutta kahvista jäi hyvä maku ainekin suuhun!=)

Toinen tentti oli aiheesta "Institutional Developments of the EU". Kyseinen tentti kiinnosti yhtä paljon kuin se kuuluisa kilo p***aa, mutta pakkohan niitä pinnoja ois jostain repiä. Tentti oli todella vaikea, mutta kyllä silti vastasin joka kysymykseen, toivossa et jotain säälipinnoja niistäkin sais kasaan. Tääl pitää saada tentistä 55prossaa eli 55pointsia oikein et läpäsee tentin. No jos sen 56 sais molemmista ni hyvä olis, koska SEHÄN RIITTÄÄ!=) Toisessa tentissä huomasin jotain aivan uskomatonta ajatellen miten asiat Suomessa on. 95prosenttia tenttiin osallistujista lunttaa!!! Oikeesti! Suut käy enemmän ku Antero Mertarannan selostuksissa kuumimmillaan. Se oli ihan uskomatonta katsottavaa ja kuunneltavaa, varsinki tässä viimeisessä tentissä, kun eri kansallisuudet vaihtaa ajatuksia Euroopan parlamentin lakien sääntelypolitiikasta!! Tollasta toimintaa ei koskaan näe Suomessa, nimittäin sen verran röyhkeää se oli. Tsekkitukat, sakemannet, polskipojat, spaniardot...kaikki, se oli jopa välillä sika häiritsevää, kun oikeesti jossain välissä yritti vähän keskittyäkin, ku hirvee kailotus kuuluu joka puolelta. Parasta tässä on kuitenki se, et valvojat ei "muka" tätä huomaa!! No kaipa noiki kaverit joskus jää kiinni, tai sitten ei!=)

Tenttien jälkeen tässä onki tullu sitten enemmän tai vähemmän nautittua....olemisesta!=) Ei tarvi tehdä mitään, se tässä parasta onki! Ens viikolla alkaa uus periodi ja uudet kujeet. Samalla vaihtoajan puolivälin rajapyykki puhkaistaan. Hirvittävän nopeesti tää aika tääl vilahtaa. Kohta onki jo joulu ja uus vuos, helmikuu ja sit....PUFFF....sitä taas aukoo silmiään Lappeessa. Näin se vaan menee! Nyt pitäis ottaa tosissaan ilo irti tästä reissusta, kun pahimmista onnettomuuksistakin on päästy jo yli kauan aikaa sitten! Enään pahimmat traumat on mielessä, mut eiköhän nekin tästä vielä kaikkoa!!=)

Sen oon tääll huomannu, et hirvittävän pienistä asioista tulee hyvälle tuulelle. Esim. pesee pyykkiä ja pyykinpesu "onnistuu" ni tulee sellanen JESSHH-tunne päälle. Tuntuu oikeesti erittäin oudolle, mut näin se vaan on. Ehkä se tuntuu siistimmältä, ku ei odota mitään ja sit onnistuuki joku juttu, ni mielihyvä kimmahtaa poskille. En tiedä!=)

Mielihyväistä viikonloppua kaikille tasapuolisesti,

Sateisin terkuin,

Jaaaahuuuuu

Matkailu avartaa!=) Avartaako..hmm?!?

Pahoittelut laiskasta blogin päivittämistahdista! Toivottavasti jatkossa tahti olis yhtä kiivasta ku Scooterin legendaarisen Fire-kipaleen jumppatechnon biitti konsanaan. Mutta niin kuin aina, mitään ei voi kuitenkaan luvata...

Porukat tuli ja meni, tuleminen oli erittäin mielekästä, mutta se meneminen olisi voinut olla päivää tai paria myöhäsempi. Sen verran mukavata oli!!! Kiitos kun kävitte!=) Sain porukoiden mukana mm. pakkasen täyteen ruisleipää!! Ai, että on siinä suupieli kuolassa (kuten yhdellä turkkilaisella vaihtarilla konsanaan, kun hän tiirailee vaihtarityttöjä), ku laittaa pari pakkasen jäädyttämää ruisleipää paistinpannulle!! Joo, paistinpannulle, kun keittiössämme ei ole mikroa tai normaaliin keittiötarpeistoon kuuluvaa uunia!!=/ Sulatuksen jälkeen sivallus voita, siivu Gouda-juustoa, mielellään mallia Jong (pentu/nuori), skinkkaa ja muutama groente, eli vihannes siihen kaveriksi, niin kyllä siinä suomi-pojan kelpaa taas murkinaa sinne kasvavan kuvun alle työntää! Kasvava kupu meinaa oikeesti jopa kasvaa, koska täällä ruoanlaiton yhteydessä "light"-nimitys ei ole niin kovassa huudossa kuin kotisuomen perukoilla. No okei,okei, on tullu pari, kolme oluttakin otettua, et jos sillä vaikka ois vaikutusta elintasoani kuvaavan vyötärön, lainatakseni yhtä Suomen tämän hetkistä tabloid-lehtien surkuhupaisinta immeistä, "huvikummun" kasvuun. Housuihin vielä mahdutaan ja kameran kuvaankin naama vielä mahtuu, siis kun tarpeeksi kaukaa sihtaa, joten "alles gued" sano hollantilainen!

Viime viikon loppu meni aika tavanomaisissa merkeissä Uunoa läiskiessä ja maailman menoa ihmetellessä. Koulussakin tuli käytyä siinä ihmettelyn ja Uunon välissä. Lauantaina oli sitten herätys paikallista aikaa jo klo5.50. Syynä matka Den Haagiin. Aikaisuuteen vaikutti myös se seikka, että mun piti herättää Nepalin karpaasi klo6, ku kaveri hiipi samaan paikkaan tosin bussikyydillä(tilatulla), kun me muut tavantalliaiset mentiin junalla. Yksi pikku fakta hollantilaisesta bussikyydityksestä. Viisaammat pojat kerto, et Hollannissa ei oikein järkevästi voi matkustaa bussilla paikasta a paikkaan b, ellei kyseinen matka ole tilattu, koska paikan a ja paikan b välillä kuulemma sisältyy paikka c, d, e, f, g...etc. Eli jos kuvitellaan vaikka bussimatkaa Enschedestä Damiin, niin bussia pitää vaihtaa melkein joka kaupungissa siinä välissä. Täällä ei bussi kiikuta "Express, ou jee" tyylisesti suoraan, vaan bussia vaihdetaan ja usein. Ihmiset käyttää tuota kiskokanuunaa, ehkä edellä mainitsemallani syyllä, ihan älyttömällä kapasiteettiasteella. Ja miksi ei käyttäis, koska aikataulut pitää pelottavan tarkasti! Hyvä niin!!=) Kello läheni kuutta, ja aloitin marssimisen nepalilaisen oven taakse. Olis voinu kuvitella, et kaverilla ois ollu kaveri, kaverinkaveri ja kaverinkaverin kaverikin nukkumassa samassa huoneessa, sillä jopa intissä oli harvinaista kuulla samanlaista kurkkusinfoniaa, ku tän sällin huoneesta kaiku. No ei siinä mitään, pari kunnon tömäytystä oveen ja perään huuto "MUKANDAA!!", ni parin sekunnin päästä ovelta tulikin jo "thank you, thank you, thank you"-tulva päin näköä. Kaveri piti herättää, kun se hermoili perjantaina, et mitenköhän se herää oikeaan aikaan ku aurinko ei nousekkaan vuorien takaa, ja säteillään herätä häntä...no, ei vaan, kaverilla kun uupuu sellainen vempain ku herätyskello, ni oikeaan aikaan nouseminen voi olla välillä harvinaisen vaikeaa. =) En kyllä tiedä miten se on sitte pari kuukautta heräilly, mut whatever, nyt jannu oli ylhäällä ja missioni oli completed.

Muuten, jos haluutte olla eri kansallisuuksien kanssa aikaisin liikkeellä, ni väliin pikku vinkki, tosiaankin kannattaa lähteä aikaisin liikkeelle. Kun oltiin sovittu muiden kanssa treffit klo6.40, niin viimeinen jamppa, jostain kumman syystä italiaano, tuli ulos ajanlyömällä pauttiarallaa 6.54, ni meinas suomi-jampan korvista tulla savu, tai sitä tulikin vai mitä Tommi!=) No loppu hyvin kaikki hyvin, ehdittiin kuin ehdittiinkin junaan, tosin pyörää piti käskeä hitusen kovempaan tahtiin mitä oltiin alunperin ajateltu! Nimittäin ku siinä klo7 aikaan ottaa sen ensimmäisen aamuhiksan haltuun ja samoilla dödöillä vetelee päivän loppuun, ni parhaatki maalaispojan dödöskaalit meinaa siinä vaiheessa jo pettää! Petti tai ei, niillä mentiin!=) Den Haag ei tarjonnu mitään ihmeellistä, menee samaan kategoriaan "oli kirkko ja silleen"! Sellanen sanonta, et "kun olet nähnyt kaksi hollantilaista kaupunkia, niin olet nähnyt kaikki" pitää kyllä paikkansa. Okei, on paikoissa pikkusia vivahteellisa eroja, mutta painotan sanaa pikkusia. Parasta antia ehdottomasti oli biitsi eli rantsu, tuo merenrannan tarjoama ihanainen hiekkalaatikko. Se oli kieltämäti hieno. Rannalla oli tietysti rantabulevaardi hienoine restaurantteineen, kuten Burger King, McDonald's, KFC..no olisi siellä fiinimpiäkin ravinteleja, mutta soti sovussa siellä mentiin. Junalla takasin, tällä kertaa yksin, Enschedeen, kun porukka hajoili jo siinä vaiheessa osiin. Enschedessä ootti Tommin kämpillä yhden espanjalaisen, nimeä en todellakaan tiedä, synttäripippalot. Kello vierähti tunnin jos toisenki, jossain vaiheessa kateltiin, et nytkö sitä kello pitäis siirtää ja ei siirretty vaan jatkettiin. Olihan siinä seuraavana aamuna ihmettelemistä, et mikähän kello näytti oikeeta ja mikä väärää aikaa, esim. ku kännykkä siirti ittestään ja tietokone, mut tietokoneessa mulla oli Suomen aika, joten kuitenki oli se tunnin heitto...ääääh, antaa olla!=)

Joskus puolen päivän paremmalla puolella nousemisen jälkeen, iski paniikin poikanen kun junamatka Paderinboroniin oli lähtemässä ilman mua! Jos en olis laittanu koneisiin lisää tehoja, ni se oliskin lähteny ilman mua. Hirvee kanuuna päässä ja ilmekkin samassa "hirvee"-kategoriassa pakkasin, väsäsin ruis-aamupalan/lounaan, kehuin Mukandan pyykkaustulosta ja iskin matkaan. Ehdin paremmin kuin sopivasti junaan. Eipä oo mulle ennen tällastakaan käynny!! Juna myöhästy vaihtopaikassa Münsterissä, siellä paskassa maassa, siitä syystä, et junaan nous niin paljon immeisiä, et kaikkien mukaan haluavien raijaamisessa meni älyttömän kauan. Juna oli 10minsaa tästä syystä myöhässä!!! No, okei, juna kans sit oli älyttömän täysi. Jostain iski tajuntaan kuva sellasesta ylibuukatusta linja-autosta, jossain Katmandun ja tuntemattoman väliltä, jossa vimoset kaverit roikkuu linjurin katolla. Sama fiilis, eri paikka, eri väline, eikä toivottavasti niitä kavereita siellä katolla roikkunu...

Paderiin päästiin ja tentteihin pitäis lukea!=) Ens viikolla olis pari kivaa ja näppärää tenttiä tiedossa...JESSH! Et ei muutakuin pänttäämään! Näin teen, tee sinäkin!

Hauskaa viikkoa kaikille!!

Toivottaen,

Uha, epsanjalaisten tyylillä ilmaistuna Juha=)

Ps. Kuvia pitäis tulla jossain vaiheessa lisää, kun vaan saan niitä ladattua koneelle ja koneelta taas siirrettyä tonne "Kolinat kuvina" osioon! Tarkkailkaa, kyllä sinne joskus uutta ilmestyy..

Hellurei, ja hellät tunteet!

Yo! Taas mennään, eikä meinata...

Koko viime viikon oli odotusta rintakarvoissa! Porukoitten oli tarkoitus pöllähtää perjantaina Hollannin maaperälle Minna kera. Kuitenkin sitä ennen oltiin torstaina hollantilais-veikkojen kanssa pelailemassa paikallisilla erikoissäännöillä höystettyä, mökkikansan jumaloimaa, suorastaan merkillisen ihmeellistä Uunoa! Ai että kuulkaa kun korttia läiskiessä tuli monet mökkireissut mieleen....aaah....kesä, sauna ja kesämökki...ja takaisin Enskeden karuun torstai-illan ääreen. Säännöissä oli eroja mm. jonkun lyödessä seiskan kaikkien pitää läiskätä tassu korttipinon päälle, se joka läiskää tassun hitaimmin elikkä vimosena, joutuu nostamaan pakasta 2 lisäkorttia, saman numeroisen ja värisen kortin saa läiskätä missä välissä vain samanmoisen kortin päälle ja peli jatkuu siitä mistä välistä korttia läiskittiin viimeeksi...etc... Illan aikana tietysti kurkkua kuivas oikein urakalla. Mietittiin vesivaihtoehtoa (just joo), mutta päädyttiin kuitenkin melkein pullotettua vettä edullisenpaan ohrapirtelöön. Siinä lipitellessä ja korttia läiskiessä ei huomannut kyseisen "kuohujuoman" hupenemista, joten pahin mahdollinen tapahtui: "KALJAT LOPPU, OIKEESTI?!?!?!?!?" Vähän aikaa asiaa ihmetellessämme ja herkimpien osallistujien silmäkulmia kuivaillessa, nokkelat dutchi-jampat olivat jo asioiden edellä. Enschedestä ja varmaan muualtakin tuulimyllyjen luvatusta maasta löytyy erittäin oivallinen iltojen pelastaja, nimittäin paikallinen kaljakuriiri Alex. Soitto Alexille, tilaus ja noin 30minuutin odottelu ja vóila: jääkaappikylmä olutkori oli jälleen luonamme!=) Suomalaiset vois ottaa mallia tästä asiasta, erittäin miellyttävä uusi tuttavuus!

Torstaista jälkeen rymisikin jo perjantai. Konkkaronkan piti saapua rajan takaa perjantain aikana. Koko päivä käytännössä meni siivoillessa paikkoja ja miettiessä, et mitäköhän ihmettä sitä vois täällä näytellä, koska Enschedessä asustaa 152 000 karvakuonoa (lähde: Wikipedia) ja keskusta kun ei nyt kauhean eksoottista tarjoa. Päivän aikana tuli välitietoa rajan takaa, että missä mennään. Illan pimetessä ja terassilla odotellessani, tuttuakin tutumpi Maxima kaarsi hotellin kulmille, josta ohjasin eksyneet kulkijat hotellin huomaan! Iltasella käytiin iskemässä nassuihin ja massuihin kunnon iittalilaiset pizzat ja muut härpäkkeet viinin kera tietysti. Lauantaina oli perus kaupunkiin tutustumispäivä, ja siinähän se meni markkinoilla ja kaupoissa pörräillessä. Illalla taas kunnon ravintelikeikka ja pehkuihin!

Sunnuntaina sitten lähdettiin kohti Belgiaa ja paikkallista Outlet-ostoskeskusta. Ajateltiin ajaa Saksan kautta, kun tuolla "paskassa maassa" saa ajaa vähän hätäsemmin. Noo, matka menikin ihan mukavasti ihmetellessä saksalaisten autojen vauhdikkuutta. Sattui matkan varrella yksi "valokin" välähtämään, et saas nähä lähtee kusti polkemaan Saksasta Lahteen asti!=/ Saksasta Hollantiin palattuamme huomattiin navigaattorin "huono puoli". Nimittäin Hollannissa paikalliset maanteiden sankarit oli päättäny laittaa moottoritiet uusiks, joten navigaattori ohjaili minne sattui. Onneks oli vanhat, vuodelta 1993 eli "melkein uudet, kartat mukana, et todellakin, sanan mukaisesti pysyttiin kartalla!=) Satuttiin ajamaan Roermond-nimisen kauppakylän ohi ja matkalla oli "Fashion Outlet"-kylttejä. Päätettiin käydä kurkkaamassa tämä kyseinen tönö, kun matkaa Belgian paikkaan oli vielä pauttiarallaa sellanen 40kilsaa jäljellä. Sattui niin somasti, et löydetty paikka saattoi jopa olla parempi vaihtoehto kuin se Belgian mesta. No, Roermondiin sitten jäätiin. Jotain riepuja ja kankaan paloja sieltä mukaan tarttui, ei mitään dramaattista kuitenkaan! Koko päivä vierähti parkuvien kakaroiden, lastenvaunujen, koirien ja ihmispaljouden keskellä. Uskomatonta miten sunnuntaipäivänä saksalaiset, hollantilaiset ja jopa belgialaiset osaa iskeä samaan paikkaan samaan aikaan. Ja olihan siellä eksyneitä suomalaisiakin joukossa. Välillä meinas oikeesti ahdistaa, samalla tavalla kuin joulun "paniikkiostosten" aikana konsanaan! Onneksi selvittin kuitenkin kunnialla. Sitten Maxi kohti Enskedee ja paluumatka alkoi.

Maanantaina porukat golfas ja me oltiin Minnan kanssa kunnon caddieitä. Ekan väylän griinillä oli jäätä, joten lämpötila ei sillä hetkellä päätä huimannu, enemmänkin kylmä kalvas. Päivän aikana lämpötila nousi johonki 6-7 asteen tiennoille, mutta oikeesti tuulen kera tuntui paljon kylmemmältä. Minna jätti leikin kesken maanantaina ja lähti opiskelemaan. Porukat ja minä jäätiin pitämään suomalaisten puolia Skeden maisemissa.

Tiistaina koulupäivä ja illalla viimeinen ehtoollinen porukoiden kanssa. Keskiviikkona olis aikanen herätys, purkamisen ja pakkailun merkeissä, kun pitää laittaa porukoiden mukana roinaa takas Suomeen päin. Ja sitten olis sellanen Dortmundiin lähtö siinä aamupäivällä...mutta siitä vaikka joskus ehkä vähän enemmän...

Paras ravurikin väsyy joskus, ja nyt tämä lämminverivarsa nuukahti, joten hauskaa viikonjatkoa kaikille!! Kuulumisia sieltäkin päin saa/pitää laittaa allekirjoittaneelle vaikka facebookkiin tai maileitse! Olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia!=)

Ciao,

Juhizmo83

Juha-Pis, Manneken-Pis & Pissis

Lokakuisena keskiviikkona tunnelma oli varsin suttuinen. Assignment nro. 3 kimpussa tuli pyörittyä heti aamutuimaan. Kello oli herättämässä klo7.45 ja skarppina hommiin....siis todellisuudessa klo9, kun tuo Nokialaisen yksi ihastuttavimmista keksinnöistä torkku-toiminto antoi siihen mahdollisuuden. Päivällä ostamaan keskustaan junalippuja perjantaille, Amsterdamin junaan, ja sunnuntaille, takaisin Enschedeen. Eli viikonloppuna oli Brysselin reissu edessä. Jess!! Illalla väänsin samanlaisen hutun (valkosipulikana pastalla) naapureille (nepalin säde, jenkki-toivo ja vierailevana tähtenä toimi Tommi-poika), kuin edellisellä viikolla vaihtarikavereille. Maistui se huttu heillekkin ja hyvä niin!=)

Torstaina perus koulupäivä. Illalla vielä tutustuminen Dutchiin ja Educational Poppiin, eli pop-musiikkiin, joka on tehty oppistarkoitusta varten. Oli muuten mukaansa tempaava kipale, "Wie ben jij?", "Kuka sinä olet?". Kuunneltiin se varmuuden vuoksi sitten 3 kertaa, ettei kellekkään jäänyt pahaa mieltä. Musiikkipläjäyksen jälkeen Minna saapui Enschedeen ja valmistautuminen, eli pakkaaminen, Brysselin matkaa varten alkoi!

Rrrrrrrggnnn!!!! Kello 4.40, herätyskello pirahti! Ihan kärppänä ei pystyny olemana kun torstai-ilta oli kuitenkin venähti klo01 maisemiin. Bussi Campukselta juna-asemalle lähti klo5.55 ja juna Amsterdamiin 6.26. Tiukka aikataulu piti loistavasti, kiitos bussifirma Conexxionin ja paikallisen VR:n. Amsterdamin Amstel-asemalla, myös se olut-merkki, noustiin Eurolines yhtiön VanHool bussiin ja Bryssel alkoi vihdoinkin lähestymään ihan tuntuvasti. Bussi starttasi Amstelilta jo klo9, kun ehdittiinkin aikaisempaan ja nopeampaan vuoroon. Oltiin Brysselissä lopulta pauttiarallaa klo12.16 aikoihin!

Brysselissä oltiin perjantaista - sunnuntaihin. Kyseisen matkan kruununa tai sokerina pohjalla, ihan miten asian haluaa nähdä, oli lauantainen Belgia - Suomi karsintapeli. Perjantaina kierreltiin Brysseliä ja käytiin katsomassa keskustan nähtävyydet pikapikaa. Mannekin pissasi oikein kivasti!=) Brysseli oli yllättävänkin piristävä kokemus, sillä ei rehellisesti oikein tiennyt mitä odottaa. Keskustan vanha aukio, Grote Markt, oli säväyttävä, niin iltasella, kuin päivälläkin. Illalla italiaisen ravintolan kautta hotellille, mikä muuten oli erittäin hyvä, hinta-laatusuhteltaan. Suosittelen sellaista hotellia kuin Husa Hotel Cascade. Nelisen tähteä ei ole tuulesta temmattu.

Lauantaina reseptiunisti piirsi meille reitin, minkä varrella oli kaikkea pikku-kivaa nähtävillä. Sitä reittiä myötäillen hivuttauduttiin kohti Brysselin ydintä, eli centrum-centrumia, eli suomalaisittain ihan leikkisästi keskustaa. Siellä pyörittiin kaubamajoissa, ja tarttui sieltä muutama riepu mukaankin. Illalla iskettiin kohti stadikkaa hakemaan ensin peliliput, jonka jälkeen mentiin nauttimaan tukeva illallinen paikallisen "Henryn ruokamajaan", Dynastia taisi olla tämä paikka nimeltään. Siellä naatiskeltiin kunnon piffit, jotta jaksettaisiin kannustaa suomi-pojat voittoon! Oli muuten metka nähdä miten jalkapallojoukkueet saapuvat Brysselissä pelipaikalle. Ei sen hienommin kuin poliisimoottoripyöräsaattueessa!=) Pullollisen punaviiniä ruoan kanssa juotuamme, livuimme mellakkapoliisien sekä ratsupoliisien ohi kohti otteluareenaa. Suomalaisia oltiin aina metropysäkillä asti vastassa paikallisten sheriffien toimesta. Ja suomalaisethan, hyvän tapansa mukaisesti, oli jo ennen ottelua tukevasti humalassa. Ottelu itsessään oli oikein mukavaa katseltavaa, kahden maalinkin lisäksi, mutta cypruslaisen tuomarin takia suomalaisten ilo hyytyi väkinäiseen tasapeliin. Ikävää, että juomari voi pilata isojen ihmisten ilot. Ottelun jälkeen "Hakkaa päälle" -huudot eivät raianneet eikä edes mellakkapoliisi joutunut käyttämään vesipyssyjään. Muutenkin jälkilöylyt olivat erittäin hillityt. Tunnelma Finski-katsomossa oli hyvä, mitä nyt takana istuneet pissis-tyttelit puhuivat ottelun lomassa "...iiiik, tuolla toi komee kundi on sieltä lentokoneesta. Voi vitsi Emma(nimi muutettu), sä oot kyl hyvä bongaamaa. Mennääks juttelee niitten kanssa? Emmä ainekaa mee. Sen kaveri on ruma. Hyvä Jutta(nimi myös muutettu), sulla on muuten hyvä näkö kun näät ton pallonkin tuolta kentältä! Niin, mä tiedän!"=) OIKEESTI! Jos tyttelien isukit on maksanut heille matkat Tsädi - Rysseli - Tsädi katsomaan "poikaa ja sen kaveria, joka ruma, sieltä lentokoneesta", niin isukeille tiedoksi, rahat menivät onnistuneesti oikeaan ja hyvään tarkoitukseen!!=)

Ilta-Irishcoffeen jälkeen hotlaan ja jälleen yksi unohtumaton potkupallopeli oli takana. Kiitos pissiksien. By the way Minna, tuo jalkapallopelin vankkumaton kannattaja, tiesi pelottavan hyvin Suomen maajoukkueeseen liittyneitä asioita. Näinköhän joukkueessa on hyvännäköisiä pojankoltiaisia vai mistäköhän ihmeestä Minna pystyi tietämään niin paljon joukkueeseen liittyneitä asioita!=) Oli miten oli, olin hänestä hyvin ylpeä!=) Naureskeltiin pissiksille vielä kauan pelin jälkeenkin! Go pissis Go!=)

Sunnuntai, VanHool persuksen alla, siitä junaan ja kello olikin jo 18.37 ja paikkana Enscheden juna-asema. Pakko myöntää, että en olisi ikinä uskonut, että matka voisi mennä ennakkosuunnitelmien mukaan niin minuutin tarkasti, mutta näköjään joissakin maissa on mahdollista pitää aikatauluista kiinni. Hollanti - Belgia -akseli toimi moitteettomasti. Minnalla oli vielä kolmisen tuntia junamatkaa, tuolla niin täsmällisessä ja pikkutarkassa Saksassa. Vaihtoasemalle päästyään, Minna totesi tämän täsmällisyyden erittäin lähietäisyydeltä, sillä toinen juna oli "vain" 45minuuttia myöhässä. Onneksi saksalaiset kuitenkin osaavat polkea jopa junaankin lisävauhtia, ja lopulta tämäkään juna ei ollut ihan kauheasti myöhässä. Huhut kuitenkin Saksan maalta kertovat, että juna jos toinenkin, ei täsmällisestä stereotypiastaan huolimatta, ole kovinkaan täsmällisiä. VR ei välttämättä olekkaan niin huono lafka. Pitäisköhän ehdottaa DB:lle eli Deutsche Bahnillekin juna-aikataulujen pidentämisiä, jotta myöhästelyt vähenisivät samalla tavalla kuin VR:kin.

Maanantai meni ihmetellessä maailman menoa. On se maailma ihmeellinen!=)

Ihmeellistä viikkoa teillekkin toivottaen,

Juha

Puuhastelua hollantilaisten puuhamaassa, Enschedessä ja vähän muuallakin!

Edellisestä kerrasta onkin aikaa vierähtänyt jo tovi, joten ei muutaku kirimään!

Lauantai 29.9 meni tutun turvallisissa, sateisissa merkeissä. Kävin kaupungilla pyörähtämässä ja ostamassa junaliput kohti Paderinboronia. Kyseisellä reissulla kävin noutomassa myös Tommin pyörän assalta, kun hää oli pujahtanut jo aamu kuuden jälkeen junaan ja matka kohti Ranskaa alkoi. Saksalaiseen kulttuuriin tutustuin kyseisen PB-kylän maisemissa la - ke. Juna lähti la iltana 21.26, joten saapuminen määränpäähän tapahtui 00.59. Junassa oli brittiporukka, jotka sikaili koko matkan Enschedestä Münsteriin. Hermothan siin meinas mennä, niin muilta kanssa matkustajilta kuin konduktooriltäkin. Polizeilla pelottelemalla konnari sai vähän sakkia hiljemmaks, mut oikeesti ehkä vaan kahdeks pysäkin väliks, ennen kuin ne huomas, et konnari vaan ujutti niitä.

Sunnuntaina käytiin maistamassa perisaksalaista Bratwurstia. Oli yllättävänki hyvää!! Kyseinen lihapötkö tarjoiltiin erittäin vahvan sinapin kera. NAM! Jos haluatte tehdä jotain erittäin hermoja ja mieltä raastavaa hommaa, ni voisin ehdottaa hotellien vertailua netissä. Ai että sitte siitäkin hommasta saa tehtyä vaikeeta. On monta eri sivustoa, jotka tarjoaa samoja hotellaja eri tiedoin ja kaikki sivut on aina ihan erilaisia, joten näiden tietojen kaivaminen on erittäin työlästä. No, onneks saatiin kuitenkin varattua hotelli Pariisista!=) Jiihaa!!! Siellä Jean-Paulit ja muut patongin pyörittäjät oottaa pelon sekaisin tuntein meidän Ranskaan saapumista!

Mä oon ihan koukussa Prison Break 2 -tuotantokauteen. Harvoin joku sarja koukuttaa noin kovasti. Se on musta vaan niin hyvä. Se siitä, eli maanantaina kattelin taas Prison Breakkejä. Maanantain ohjelmassa oli takin metsästystä. "Metältä" jäi käteen kaksi takkiehdokasta. HyväHyvä! Illalla perusmättöt ja ei muutakuin unta kuulaan!

Tiistaina oli tiedossa takin osto ja iltakemut. Minna ja Minnan kämppis Brigitta järjesti kunnon etkot. Oli tarjolla espanjalaisten ilolientä, Sangriaa sekä pikku purtavaa. Minähän suomi-poikana väsäsin Minnan kanssa tuolin jalkaa käyttäen Fisun pakkaseen "porisemaan". Tuolinjalka sopii muuten yllättävän hyvin "kalastajan ystävien" murskaamiseen, jos ei mitään erikoisempaa vempelettä satu olemaan hollilla! Kokeiltiin lemonin makuisia namuja ja sekin toimi yllätävänkin raikkaasti.=) Etkoilla oli parhaimmillaan pauttiarallaa 20 erinäköistä ja maalaista jamppaa ja irmaa. Asiallista väkeä! Jenkkivaihtari oli ihan innoissaan kaikesta mikä liitty Suomeen. Sitte jutut sattu menemään lumilautailun puolelle, ni hyvä, ettei kaveri repiny pelihousujaan, kun oli aiheesta niin innoissaan. "Heikki Sorsa, so great, Antti Autti, ooh" -tähän tyyliin!=) Etkoilta pummilla bussiin ja keskustassa Pflaumenbaum (Luumupuu)-nimiseen baariin/pubiin. Ihan kivan oloinen ja näköinen paikka. Sieltä taxilla Minnalle syömään kevätkääryleitä, uuu jeee!=)

Keskiviikko, silmät auki ja tukka taakse! Oli aika lähteä takaisin sateen ja hämähäkkien keskelle. Kyseiset epelit oli jo yrittäny vallata mun huoneen 4 päivän aikana, mut minä poikahan näytin karvakamuille kaapin paikan, ja annoin kyytiä jokaiselle urvelolle. "Luola" oli taas mun vallassa ja ei muuta kuin unta palloon ja pallo tyynylle.

Torstaina oli vuorossa vimonen kontrollikäynti lääkärillä. Se kesti hurjat 4 minuuttia.."JA SEURAAVA". Diagnoosi oli, hyvin menee, jatka samaa rataa! Tuppo pineneni tuntuvasti ja niin myös olotilakin, koska ainahan ois vaarana kyseisen haavan tulehtuminen tai muu vastaavanlainen tapaus. Koulun jälkeen iskin campuksen ulkopuolella, ihan meidän kulmilla olevalle Arke Stadiumille (Fc Twenten kotipyhättö), kyselemään mahdollisesti jäljellä olevia lippuja illalla pelattavaan Uefa Cupin peliin Twente - Getafe (Epsanja). Liput kourassa ja innosta soikeena poljin kotiin lukemaan Dutchia, koska illalla oli vielä dutchin ihmeelliseen maailmaan tutustumista. Siellä viivyttiin vaan tunnin verran kun piti ehtiä sinne Stadikalle ajoissa. Onneks lähettiin, kun kyseiselle stadikalle mentiin sellaisen jännän laitteen läpi yksitellen, jolloin yllättävän paljon aikaa kului pelkkään sisään pääsyyn! Peli päätty virallisen peliajan jälkeen 1-0 Twentelle, mut kun edellinen ottelu oli päättyny Epsanjassa samoihin lukemiin, niin mentiin jatkoajalle. Jatkoajan jälkeen peli päätty 3-2 Twentelle, mut sekään ei riittäny vaan vierasmaalisäännön perusteella Getafe seuraavalle kierrokselle! Ikävää, olis ollu kiva mennä jatkossakin laulamaan Twenten puolesta!=) Sekin oli ikävä tosi asia kun missattiin yhen unkarilaisen vaihtarin kanssa Twenten kaks viimeistä maalia kun meillä ihan major-kurniva olo ja nakkikoppi kutsu. Siinä vaiheessa kun stadikka kajahti ekan kerran fiilis oli no ei se mitään, mut ku toinen kajahdus tuli, ni pikkasen meinas ottaa päähän...ja rehellisesti ottikin. Nakkikoppi silti kutsu ylihinnoitellun burgerin luokse. Se siitä burgerista ja kotiin tekemään munakasta kun nälkä sen kun vaan kasvo kyseisestä ns. välipalasta. Jääkaapissahan ei tietänkään ollu muuta kuin nepalin jannun kynityt kanat ja sen rehut sekä mun kananmunat. Ei muuta kun hella liekkeihin ja munakasta väsäämään.

Perjantaina kouluun normaalisti. Heräsin siihen kun Acasan porukka oli innokkaasti pyrkimässä siivoamaan meidän toilettia ja peseytymiskoppia puhtaaksi. Jenkkinaapurin neuvottelutaidoilla se sai meille 30minsaa lisäaikaa ja mun oli iskettävä samantein suihkuttelemaan. Leipä suupieleen ja polkien sotkien tunnille. Acasa oli tehnyt myös hyvää työtä keittiönki suhteen! Jesh! Hyvän ilman kunniaks lähettiin italiaano Daviden kanssa keskustaan ostoksille. Citystä palattuani kotikulmille, ni ai, että ois ollu kiva, jos te kaikki oisitte nähny tän nepalilaisen naaman. Hyvä ettei se iskeny hymyllään multa vinttiä pimeeks ku se luuli, et mä olin puunannu sen keittiön puhtaaks. No ei se hymy siitä lannistunu ku se kuuli et Acasa oli käyny puuhastelemassa. Illalla tein puolalaisille Michaleille ja italiaanolle valkosipuli-pastaa ja kuulkaas, italiaanokin joutu myöntämään, että osaa suomalaiset jotain ruokaa tehä. Siitäs sait Berlusconi!!!=)

Lauantaina mentiin kokoonpanolla Davide, Daviden naapuri saksalainen Laura ja sen kaveri Tina ja mä Lauran autolla tutustumaan Nijmegenin ja Arnhemin kaupunkeihin. Peruspaikkoja, ei mitään uutta, kirkot pystyssä ja silleen!=) Illalla oli jenkin vuoro vääntää sapuskaa mulle ja nepalilaiselle. Tommikin saapui Ranskan ristiretkeltään sopivasti soppatykin ääreen ja syömään. Jenkki väsäs lihapullia + pastaa valkoviini-juustokastikkeessa. Söi sitä mielummin kuin selkäänsä otti eli lukekaa rivien välistä! No ei vaan ihan hyvää se oli!=) Tämän kulinaristisen riemuvoiton jälkeen vuorossa oli Sensational Gold bileet yhdessä opiskelija-asuntolassa. Kyseisten bileiden idea oli seuraavanlainen, sisäänpääsy 6 euroa, lasi käteen ja niin paljon kaljaa nassun kautta massuun ku uppoo. Voitte arvata miten se ilta meni! ...noo, siinä samalla meni sitten sunnuntaikin, miettien miksi ei ottanyt "yhtä" vähempää!=/ Nepalilaisen suurin murheen aihe oli sunnuntaina keittiön huono kunto. Mies oli murtunu ku maailman toisiks suurin pato Tervakoskella. Sitä sitte päiviteltiin oikein urakalla ja syyllinenkin pääteltiin aika nopeesti yks-mielisesti!=) Just guess who?!?=)

Maanantaina learning agreementin täydellinen uuteen uskoon laitto sekä assignment no.3 kimpussa melkein koko päivä. Plaah...ei niin kivaa! Mut nyt on jo on tosiaan tiistain puoli ja silmää ja sen toistakin kaveria painaa jo aika paljon, joten nyt se turpa tukkoon ja laput luukulle!

Koittakaa kestää näitä kirjotuksia...tää oli melkosen sekava satsi! Koitetaan ens kerralla paremmalla onnella!

Yo!

-"Se tyyppi sieltä Hollannista"