Matkailu avartaa!=) Avartaako..hmm?!?

Pahoittelut laiskasta blogin päivittämistahdista! Toivottavasti jatkossa tahti olis yhtä kiivasta ku Scooterin legendaarisen Fire-kipaleen jumppatechnon biitti konsanaan. Mutta niin kuin aina, mitään ei voi kuitenkaan luvata...

Porukat tuli ja meni, tuleminen oli erittäin mielekästä, mutta se meneminen olisi voinut olla päivää tai paria myöhäsempi. Sen verran mukavata oli!!! Kiitos kun kävitte!=) Sain porukoiden mukana mm. pakkasen täyteen ruisleipää!! Ai, että on siinä suupieli kuolassa (kuten yhdellä turkkilaisella vaihtarilla konsanaan, kun hän tiirailee vaihtarityttöjä), ku laittaa pari pakkasen jäädyttämää ruisleipää paistinpannulle!! Joo, paistinpannulle, kun keittiössämme ei ole mikroa tai normaaliin keittiötarpeistoon kuuluvaa uunia!!=/ Sulatuksen jälkeen sivallus voita, siivu Gouda-juustoa, mielellään mallia Jong (pentu/nuori), skinkkaa ja muutama groente, eli vihannes siihen kaveriksi, niin kyllä siinä suomi-pojan kelpaa taas murkinaa sinne kasvavan kuvun alle työntää! Kasvava kupu meinaa oikeesti jopa kasvaa, koska täällä ruoanlaiton yhteydessä "light"-nimitys ei ole niin kovassa huudossa kuin kotisuomen perukoilla. No okei,okei, on tullu pari, kolme oluttakin otettua, et jos sillä vaikka ois vaikutusta elintasoani kuvaavan vyötärön, lainatakseni yhtä Suomen tämän hetkistä tabloid-lehtien surkuhupaisinta immeistä, "huvikummun" kasvuun. Housuihin vielä mahdutaan ja kameran kuvaankin naama vielä mahtuu, siis kun tarpeeksi kaukaa sihtaa, joten "alles gued" sano hollantilainen!

Viime viikon loppu meni aika tavanomaisissa merkeissä Uunoa läiskiessä ja maailman menoa ihmetellessä. Koulussakin tuli käytyä siinä ihmettelyn ja Uunon välissä. Lauantaina oli sitten herätys paikallista aikaa jo klo5.50. Syynä matka Den Haagiin. Aikaisuuteen vaikutti myös se seikka, että mun piti herättää Nepalin karpaasi klo6, ku kaveri hiipi samaan paikkaan tosin bussikyydillä(tilatulla), kun me muut tavantalliaiset mentiin junalla. Yksi pikku fakta hollantilaisesta bussikyydityksestä. Viisaammat pojat kerto, et Hollannissa ei oikein järkevästi voi matkustaa bussilla paikasta a paikkaan b, ellei kyseinen matka ole tilattu, koska paikan a ja paikan b välillä kuulemma sisältyy paikka c, d, e, f, g...etc. Eli jos kuvitellaan vaikka bussimatkaa Enschedestä Damiin, niin bussia pitää vaihtaa melkein joka kaupungissa siinä välissä. Täällä ei bussi kiikuta "Express, ou jee" tyylisesti suoraan, vaan bussia vaihdetaan ja usein. Ihmiset käyttää tuota kiskokanuunaa, ehkä edellä mainitsemallani syyllä, ihan älyttömällä kapasiteettiasteella. Ja miksi ei käyttäis, koska aikataulut pitää pelottavan tarkasti! Hyvä niin!!=) Kello läheni kuutta, ja aloitin marssimisen nepalilaisen oven taakse. Olis voinu kuvitella, et kaverilla ois ollu kaveri, kaverinkaveri ja kaverinkaverin kaverikin nukkumassa samassa huoneessa, sillä jopa intissä oli harvinaista kuulla samanlaista kurkkusinfoniaa, ku tän sällin huoneesta kaiku. No ei siinä mitään, pari kunnon tömäytystä oveen ja perään huuto "MUKANDAA!!", ni parin sekunnin päästä ovelta tulikin jo "thank you, thank you, thank you"-tulva päin näköä. Kaveri piti herättää, kun se hermoili perjantaina, et mitenköhän se herää oikeaan aikaan ku aurinko ei nousekkaan vuorien takaa, ja säteillään herätä häntä...no, ei vaan, kaverilla kun uupuu sellainen vempain ku herätyskello, ni oikeaan aikaan nouseminen voi olla välillä harvinaisen vaikeaa. =) En kyllä tiedä miten se on sitte pari kuukautta heräilly, mut whatever, nyt jannu oli ylhäällä ja missioni oli completed.

Muuten, jos haluutte olla eri kansallisuuksien kanssa aikaisin liikkeellä, ni väliin pikku vinkki, tosiaankin kannattaa lähteä aikaisin liikkeelle. Kun oltiin sovittu muiden kanssa treffit klo6.40, niin viimeinen jamppa, jostain kumman syystä italiaano, tuli ulos ajanlyömällä pauttiarallaa 6.54, ni meinas suomi-jampan korvista tulla savu, tai sitä tulikin vai mitä Tommi!=) No loppu hyvin kaikki hyvin, ehdittiin kuin ehdittiinkin junaan, tosin pyörää piti käskeä hitusen kovempaan tahtiin mitä oltiin alunperin ajateltu! Nimittäin ku siinä klo7 aikaan ottaa sen ensimmäisen aamuhiksan haltuun ja samoilla dödöillä vetelee päivän loppuun, ni parhaatki maalaispojan dödöskaalit meinaa siinä vaiheessa jo pettää! Petti tai ei, niillä mentiin!=) Den Haag ei tarjonnu mitään ihmeellistä, menee samaan kategoriaan "oli kirkko ja silleen"! Sellanen sanonta, et "kun olet nähnyt kaksi hollantilaista kaupunkia, niin olet nähnyt kaikki" pitää kyllä paikkansa. Okei, on paikoissa pikkusia vivahteellisa eroja, mutta painotan sanaa pikkusia. Parasta antia ehdottomasti oli biitsi eli rantsu, tuo merenrannan tarjoama ihanainen hiekkalaatikko. Se oli kieltämäti hieno. Rannalla oli tietysti rantabulevaardi hienoine restaurantteineen, kuten Burger King, McDonald's, KFC..no olisi siellä fiinimpiäkin ravinteleja, mutta soti sovussa siellä mentiin. Junalla takasin, tällä kertaa yksin, Enschedeen, kun porukka hajoili jo siinä vaiheessa osiin. Enschedessä ootti Tommin kämpillä yhden espanjalaisen, nimeä en todellakaan tiedä, synttäripippalot. Kello vierähti tunnin jos toisenki, jossain vaiheessa kateltiin, et nytkö sitä kello pitäis siirtää ja ei siirretty vaan jatkettiin. Olihan siinä seuraavana aamuna ihmettelemistä, et mikähän kello näytti oikeeta ja mikä väärää aikaa, esim. ku kännykkä siirti ittestään ja tietokone, mut tietokoneessa mulla oli Suomen aika, joten kuitenki oli se tunnin heitto...ääääh, antaa olla!=)

Joskus puolen päivän paremmalla puolella nousemisen jälkeen, iski paniikin poikanen kun junamatka Paderinboroniin oli lähtemässä ilman mua! Jos en olis laittanu koneisiin lisää tehoja, ni se oliskin lähteny ilman mua. Hirvee kanuuna päässä ja ilmekkin samassa "hirvee"-kategoriassa pakkasin, väsäsin ruis-aamupalan/lounaan, kehuin Mukandan pyykkaustulosta ja iskin matkaan. Ehdin paremmin kuin sopivasti junaan. Eipä oo mulle ennen tällastakaan käynny!! Juna myöhästy vaihtopaikassa Münsterissä, siellä paskassa maassa, siitä syystä, et junaan nous niin paljon immeisiä, et kaikkien mukaan haluavien raijaamisessa meni älyttömän kauan. Juna oli 10minsaa tästä syystä myöhässä!!! No, okei, juna kans sit oli älyttömän täysi. Jostain iski tajuntaan kuva sellasesta ylibuukatusta linja-autosta, jossain Katmandun ja tuntemattoman väliltä, jossa vimoset kaverit roikkuu linjurin katolla. Sama fiilis, eri paikka, eri väline, eikä toivottavasti niitä kavereita siellä katolla roikkunu...

Paderiin päästiin ja tentteihin pitäis lukea!=) Ens viikolla olis pari kivaa ja näppärää tenttiä tiedossa...JESSH! Et ei muutakuin pänttäämään! Näin teen, tee sinäkin!

Hauskaa viikkoa kaikille!!

Toivottaen,

Uha, epsanjalaisten tyylillä ilmaistuna Juha=)

Ps. Kuvia pitäis tulla jossain vaiheessa lisää, kun vaan saan niitä ladattua koneelle ja koneelta taas siirrettyä tonne "Kolinat kuvina" osioon! Tarkkailkaa, kyllä sinne joskus uutta ilmestyy..

Hellurei, ja hellät tunteet!

Yo! Taas mennään, eikä meinata...

Koko viime viikon oli odotusta rintakarvoissa! Porukoitten oli tarkoitus pöllähtää perjantaina Hollannin maaperälle Minna kera. Kuitenkin sitä ennen oltiin torstaina hollantilais-veikkojen kanssa pelailemassa paikallisilla erikoissäännöillä höystettyä, mökkikansan jumaloimaa, suorastaan merkillisen ihmeellistä Uunoa! Ai että kuulkaa kun korttia läiskiessä tuli monet mökkireissut mieleen....aaah....kesä, sauna ja kesämökki...ja takaisin Enskeden karuun torstai-illan ääreen. Säännöissä oli eroja mm. jonkun lyödessä seiskan kaikkien pitää läiskätä tassu korttipinon päälle, se joka läiskää tassun hitaimmin elikkä vimosena, joutuu nostamaan pakasta 2 lisäkorttia, saman numeroisen ja värisen kortin saa läiskätä missä välissä vain samanmoisen kortin päälle ja peli jatkuu siitä mistä välistä korttia läiskittiin viimeeksi...etc... Illan aikana tietysti kurkkua kuivas oikein urakalla. Mietittiin vesivaihtoehtoa (just joo), mutta päädyttiin kuitenkin melkein pullotettua vettä edullisenpaan ohrapirtelöön. Siinä lipitellessä ja korttia läiskiessä ei huomannut kyseisen "kuohujuoman" hupenemista, joten pahin mahdollinen tapahtui: "KALJAT LOPPU, OIKEESTI?!?!?!?!?" Vähän aikaa asiaa ihmetellessämme ja herkimpien osallistujien silmäkulmia kuivaillessa, nokkelat dutchi-jampat olivat jo asioiden edellä. Enschedestä ja varmaan muualtakin tuulimyllyjen luvatusta maasta löytyy erittäin oivallinen iltojen pelastaja, nimittäin paikallinen kaljakuriiri Alex. Soitto Alexille, tilaus ja noin 30minuutin odottelu ja vóila: jääkaappikylmä olutkori oli jälleen luonamme!=) Suomalaiset vois ottaa mallia tästä asiasta, erittäin miellyttävä uusi tuttavuus!

Torstaista jälkeen rymisikin jo perjantai. Konkkaronkan piti saapua rajan takaa perjantain aikana. Koko päivä käytännössä meni siivoillessa paikkoja ja miettiessä, et mitäköhän ihmettä sitä vois täällä näytellä, koska Enschedessä asustaa 152 000 karvakuonoa (lähde: Wikipedia) ja keskusta kun ei nyt kauhean eksoottista tarjoa. Päivän aikana tuli välitietoa rajan takaa, että missä mennään. Illan pimetessä ja terassilla odotellessani, tuttuakin tutumpi Maxima kaarsi hotellin kulmille, josta ohjasin eksyneet kulkijat hotellin huomaan! Iltasella käytiin iskemässä nassuihin ja massuihin kunnon iittalilaiset pizzat ja muut härpäkkeet viinin kera tietysti. Lauantaina oli perus kaupunkiin tutustumispäivä, ja siinähän se meni markkinoilla ja kaupoissa pörräillessä. Illalla taas kunnon ravintelikeikka ja pehkuihin!

Sunnuntaina sitten lähdettiin kohti Belgiaa ja paikkallista Outlet-ostoskeskusta. Ajateltiin ajaa Saksan kautta, kun tuolla "paskassa maassa" saa ajaa vähän hätäsemmin. Noo, matka menikin ihan mukavasti ihmetellessä saksalaisten autojen vauhdikkuutta. Sattui matkan varrella yksi "valokin" välähtämään, et saas nähä lähtee kusti polkemaan Saksasta Lahteen asti!=/ Saksasta Hollantiin palattuamme huomattiin navigaattorin "huono puoli". Nimittäin Hollannissa paikalliset maanteiden sankarit oli päättäny laittaa moottoritiet uusiks, joten navigaattori ohjaili minne sattui. Onneks oli vanhat, vuodelta 1993 eli "melkein uudet, kartat mukana, et todellakin, sanan mukaisesti pysyttiin kartalla!=) Satuttiin ajamaan Roermond-nimisen kauppakylän ohi ja matkalla oli "Fashion Outlet"-kylttejä. Päätettiin käydä kurkkaamassa tämä kyseinen tönö, kun matkaa Belgian paikkaan oli vielä pauttiarallaa sellanen 40kilsaa jäljellä. Sattui niin somasti, et löydetty paikka saattoi jopa olla parempi vaihtoehto kuin se Belgian mesta. No, Roermondiin sitten jäätiin. Jotain riepuja ja kankaan paloja sieltä mukaan tarttui, ei mitään dramaattista kuitenkaan! Koko päivä vierähti parkuvien kakaroiden, lastenvaunujen, koirien ja ihmispaljouden keskellä. Uskomatonta miten sunnuntaipäivänä saksalaiset, hollantilaiset ja jopa belgialaiset osaa iskeä samaan paikkaan samaan aikaan. Ja olihan siellä eksyneitä suomalaisiakin joukossa. Välillä meinas oikeesti ahdistaa, samalla tavalla kuin joulun "paniikkiostosten" aikana konsanaan! Onneksi selvittin kuitenkin kunnialla. Sitten Maxi kohti Enskedee ja paluumatka alkoi.

Maanantaina porukat golfas ja me oltiin Minnan kanssa kunnon caddieitä. Ekan väylän griinillä oli jäätä, joten lämpötila ei sillä hetkellä päätä huimannu, enemmänkin kylmä kalvas. Päivän aikana lämpötila nousi johonki 6-7 asteen tiennoille, mutta oikeesti tuulen kera tuntui paljon kylmemmältä. Minna jätti leikin kesken maanantaina ja lähti opiskelemaan. Porukat ja minä jäätiin pitämään suomalaisten puolia Skeden maisemissa.

Tiistaina koulupäivä ja illalla viimeinen ehtoollinen porukoiden kanssa. Keskiviikkona olis aikanen herätys, purkamisen ja pakkailun merkeissä, kun pitää laittaa porukoiden mukana roinaa takas Suomeen päin. Ja sitten olis sellanen Dortmundiin lähtö siinä aamupäivällä...mutta siitä vaikka joskus ehkä vähän enemmän...

Paras ravurikin väsyy joskus, ja nyt tämä lämminverivarsa nuukahti, joten hauskaa viikonjatkoa kaikille!! Kuulumisia sieltäkin päin saa/pitää laittaa allekirjoittaneelle vaikka facebookkiin tai maileitse! Olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia!=)

Ciao,

Juhizmo83

Juha-Pis, Manneken-Pis & Pissis

Lokakuisena keskiviikkona tunnelma oli varsin suttuinen. Assignment nro. 3 kimpussa tuli pyörittyä heti aamutuimaan. Kello oli herättämässä klo7.45 ja skarppina hommiin....siis todellisuudessa klo9, kun tuo Nokialaisen yksi ihastuttavimmista keksinnöistä torkku-toiminto antoi siihen mahdollisuuden. Päivällä ostamaan keskustaan junalippuja perjantaille, Amsterdamin junaan, ja sunnuntaille, takaisin Enschedeen. Eli viikonloppuna oli Brysselin reissu edessä. Jess!! Illalla väänsin samanlaisen hutun (valkosipulikana pastalla) naapureille (nepalin säde, jenkki-toivo ja vierailevana tähtenä toimi Tommi-poika), kuin edellisellä viikolla vaihtarikavereille. Maistui se huttu heillekkin ja hyvä niin!=)

Torstaina perus koulupäivä. Illalla vielä tutustuminen Dutchiin ja Educational Poppiin, eli pop-musiikkiin, joka on tehty oppistarkoitusta varten. Oli muuten mukaansa tempaava kipale, "Wie ben jij?", "Kuka sinä olet?". Kuunneltiin se varmuuden vuoksi sitten 3 kertaa, ettei kellekkään jäänyt pahaa mieltä. Musiikkipläjäyksen jälkeen Minna saapui Enschedeen ja valmistautuminen, eli pakkaaminen, Brysselin matkaa varten alkoi!

Rrrrrrrggnnn!!!! Kello 4.40, herätyskello pirahti! Ihan kärppänä ei pystyny olemana kun torstai-ilta oli kuitenkin venähti klo01 maisemiin. Bussi Campukselta juna-asemalle lähti klo5.55 ja juna Amsterdamiin 6.26. Tiukka aikataulu piti loistavasti, kiitos bussifirma Conexxionin ja paikallisen VR:n. Amsterdamin Amstel-asemalla, myös se olut-merkki, noustiin Eurolines yhtiön VanHool bussiin ja Bryssel alkoi vihdoinkin lähestymään ihan tuntuvasti. Bussi starttasi Amstelilta jo klo9, kun ehdittiinkin aikaisempaan ja nopeampaan vuoroon. Oltiin Brysselissä lopulta pauttiarallaa klo12.16 aikoihin!

Brysselissä oltiin perjantaista - sunnuntaihin. Kyseisen matkan kruununa tai sokerina pohjalla, ihan miten asian haluaa nähdä, oli lauantainen Belgia - Suomi karsintapeli. Perjantaina kierreltiin Brysseliä ja käytiin katsomassa keskustan nähtävyydet pikapikaa. Mannekin pissasi oikein kivasti!=) Brysseli oli yllättävänkin piristävä kokemus, sillä ei rehellisesti oikein tiennyt mitä odottaa. Keskustan vanha aukio, Grote Markt, oli säväyttävä, niin iltasella, kuin päivälläkin. Illalla italiaisen ravintolan kautta hotellille, mikä muuten oli erittäin hyvä, hinta-laatusuhteltaan. Suosittelen sellaista hotellia kuin Husa Hotel Cascade. Nelisen tähteä ei ole tuulesta temmattu.

Lauantaina reseptiunisti piirsi meille reitin, minkä varrella oli kaikkea pikku-kivaa nähtävillä. Sitä reittiä myötäillen hivuttauduttiin kohti Brysselin ydintä, eli centrum-centrumia, eli suomalaisittain ihan leikkisästi keskustaa. Siellä pyörittiin kaubamajoissa, ja tarttui sieltä muutama riepu mukaankin. Illalla iskettiin kohti stadikkaa hakemaan ensin peliliput, jonka jälkeen mentiin nauttimaan tukeva illallinen paikallisen "Henryn ruokamajaan", Dynastia taisi olla tämä paikka nimeltään. Siellä naatiskeltiin kunnon piffit, jotta jaksettaisiin kannustaa suomi-pojat voittoon! Oli muuten metka nähdä miten jalkapallojoukkueet saapuvat Brysselissä pelipaikalle. Ei sen hienommin kuin poliisimoottoripyöräsaattueessa!=) Pullollisen punaviiniä ruoan kanssa juotuamme, livuimme mellakkapoliisien sekä ratsupoliisien ohi kohti otteluareenaa. Suomalaisia oltiin aina metropysäkillä asti vastassa paikallisten sheriffien toimesta. Ja suomalaisethan, hyvän tapansa mukaisesti, oli jo ennen ottelua tukevasti humalassa. Ottelu itsessään oli oikein mukavaa katseltavaa, kahden maalinkin lisäksi, mutta cypruslaisen tuomarin takia suomalaisten ilo hyytyi väkinäiseen tasapeliin. Ikävää, että juomari voi pilata isojen ihmisten ilot. Ottelun jälkeen "Hakkaa päälle" -huudot eivät raianneet eikä edes mellakkapoliisi joutunut käyttämään vesipyssyjään. Muutenkin jälkilöylyt olivat erittäin hillityt. Tunnelma Finski-katsomossa oli hyvä, mitä nyt takana istuneet pissis-tyttelit puhuivat ottelun lomassa "...iiiik, tuolla toi komee kundi on sieltä lentokoneesta. Voi vitsi Emma(nimi muutettu), sä oot kyl hyvä bongaamaa. Mennääks juttelee niitten kanssa? Emmä ainekaa mee. Sen kaveri on ruma. Hyvä Jutta(nimi myös muutettu), sulla on muuten hyvä näkö kun näät ton pallonkin tuolta kentältä! Niin, mä tiedän!"=) OIKEESTI! Jos tyttelien isukit on maksanut heille matkat Tsädi - Rysseli - Tsädi katsomaan "poikaa ja sen kaveria, joka ruma, sieltä lentokoneesta", niin isukeille tiedoksi, rahat menivät onnistuneesti oikeaan ja hyvään tarkoitukseen!!=)

Ilta-Irishcoffeen jälkeen hotlaan ja jälleen yksi unohtumaton potkupallopeli oli takana. Kiitos pissiksien. By the way Minna, tuo jalkapallopelin vankkumaton kannattaja, tiesi pelottavan hyvin Suomen maajoukkueeseen liittyneitä asioita. Näinköhän joukkueessa on hyvännäköisiä pojankoltiaisia vai mistäköhän ihmeestä Minna pystyi tietämään niin paljon joukkueeseen liittyneitä asioita!=) Oli miten oli, olin hänestä hyvin ylpeä!=) Naureskeltiin pissiksille vielä kauan pelin jälkeenkin! Go pissis Go!=)

Sunnuntai, VanHool persuksen alla, siitä junaan ja kello olikin jo 18.37 ja paikkana Enscheden juna-asema. Pakko myöntää, että en olisi ikinä uskonut, että matka voisi mennä ennakkosuunnitelmien mukaan niin minuutin tarkasti, mutta näköjään joissakin maissa on mahdollista pitää aikatauluista kiinni. Hollanti - Belgia -akseli toimi moitteettomasti. Minnalla oli vielä kolmisen tuntia junamatkaa, tuolla niin täsmällisessä ja pikkutarkassa Saksassa. Vaihtoasemalle päästyään, Minna totesi tämän täsmällisyyden erittäin lähietäisyydeltä, sillä toinen juna oli "vain" 45minuuttia myöhässä. Onneksi saksalaiset kuitenkin osaavat polkea jopa junaankin lisävauhtia, ja lopulta tämäkään juna ei ollut ihan kauheasti myöhässä. Huhut kuitenkin Saksan maalta kertovat, että juna jos toinenkin, ei täsmällisestä stereotypiastaan huolimatta, ole kovinkaan täsmällisiä. VR ei välttämättä olekkaan niin huono lafka. Pitäisköhän ehdottaa DB:lle eli Deutsche Bahnillekin juna-aikataulujen pidentämisiä, jotta myöhästelyt vähenisivät samalla tavalla kuin VR:kin.

Maanantai meni ihmetellessä maailman menoa. On se maailma ihmeellinen!=)

Ihmeellistä viikkoa teillekkin toivottaen,

Juha

Puuhastelua hollantilaisten puuhamaassa, Enschedessä ja vähän muuallakin!

Edellisestä kerrasta onkin aikaa vierähtänyt jo tovi, joten ei muutaku kirimään!

Lauantai 29.9 meni tutun turvallisissa, sateisissa merkeissä. Kävin kaupungilla pyörähtämässä ja ostamassa junaliput kohti Paderinboronia. Kyseisellä reissulla kävin noutomassa myös Tommin pyörän assalta, kun hää oli pujahtanut jo aamu kuuden jälkeen junaan ja matka kohti Ranskaa alkoi. Saksalaiseen kulttuuriin tutustuin kyseisen PB-kylän maisemissa la - ke. Juna lähti la iltana 21.26, joten saapuminen määränpäähän tapahtui 00.59. Junassa oli brittiporukka, jotka sikaili koko matkan Enschedestä Münsteriin. Hermothan siin meinas mennä, niin muilta kanssa matkustajilta kuin konduktooriltäkin. Polizeilla pelottelemalla konnari sai vähän sakkia hiljemmaks, mut oikeesti ehkä vaan kahdeks pysäkin väliks, ennen kuin ne huomas, et konnari vaan ujutti niitä.

Sunnuntaina käytiin maistamassa perisaksalaista Bratwurstia. Oli yllättävänki hyvää!! Kyseinen lihapötkö tarjoiltiin erittäin vahvan sinapin kera. NAM! Jos haluatte tehdä jotain erittäin hermoja ja mieltä raastavaa hommaa, ni voisin ehdottaa hotellien vertailua netissä. Ai että sitte siitäkin hommasta saa tehtyä vaikeeta. On monta eri sivustoa, jotka tarjoaa samoja hotellaja eri tiedoin ja kaikki sivut on aina ihan erilaisia, joten näiden tietojen kaivaminen on erittäin työlästä. No, onneks saatiin kuitenkin varattua hotelli Pariisista!=) Jiihaa!!! Siellä Jean-Paulit ja muut patongin pyörittäjät oottaa pelon sekaisin tuntein meidän Ranskaan saapumista!

Mä oon ihan koukussa Prison Break 2 -tuotantokauteen. Harvoin joku sarja koukuttaa noin kovasti. Se on musta vaan niin hyvä. Se siitä, eli maanantaina kattelin taas Prison Breakkejä. Maanantain ohjelmassa oli takin metsästystä. "Metältä" jäi käteen kaksi takkiehdokasta. HyväHyvä! Illalla perusmättöt ja ei muutakuin unta kuulaan!

Tiistaina oli tiedossa takin osto ja iltakemut. Minna ja Minnan kämppis Brigitta järjesti kunnon etkot. Oli tarjolla espanjalaisten ilolientä, Sangriaa sekä pikku purtavaa. Minähän suomi-poikana väsäsin Minnan kanssa tuolin jalkaa käyttäen Fisun pakkaseen "porisemaan". Tuolinjalka sopii muuten yllättävän hyvin "kalastajan ystävien" murskaamiseen, jos ei mitään erikoisempaa vempelettä satu olemaan hollilla! Kokeiltiin lemonin makuisia namuja ja sekin toimi yllätävänkin raikkaasti.=) Etkoilla oli parhaimmillaan pauttiarallaa 20 erinäköistä ja maalaista jamppaa ja irmaa. Asiallista väkeä! Jenkkivaihtari oli ihan innoissaan kaikesta mikä liitty Suomeen. Sitte jutut sattu menemään lumilautailun puolelle, ni hyvä, ettei kaveri repiny pelihousujaan, kun oli aiheesta niin innoissaan. "Heikki Sorsa, so great, Antti Autti, ooh" -tähän tyyliin!=) Etkoilta pummilla bussiin ja keskustassa Pflaumenbaum (Luumupuu)-nimiseen baariin/pubiin. Ihan kivan oloinen ja näköinen paikka. Sieltä taxilla Minnalle syömään kevätkääryleitä, uuu jeee!=)

Keskiviikko, silmät auki ja tukka taakse! Oli aika lähteä takaisin sateen ja hämähäkkien keskelle. Kyseiset epelit oli jo yrittäny vallata mun huoneen 4 päivän aikana, mut minä poikahan näytin karvakamuille kaapin paikan, ja annoin kyytiä jokaiselle urvelolle. "Luola" oli taas mun vallassa ja ei muuta kuin unta palloon ja pallo tyynylle.

Torstaina oli vuorossa vimonen kontrollikäynti lääkärillä. Se kesti hurjat 4 minuuttia.."JA SEURAAVA". Diagnoosi oli, hyvin menee, jatka samaa rataa! Tuppo pineneni tuntuvasti ja niin myös olotilakin, koska ainahan ois vaarana kyseisen haavan tulehtuminen tai muu vastaavanlainen tapaus. Koulun jälkeen iskin campuksen ulkopuolella, ihan meidän kulmilla olevalle Arke Stadiumille (Fc Twenten kotipyhättö), kyselemään mahdollisesti jäljellä olevia lippuja illalla pelattavaan Uefa Cupin peliin Twente - Getafe (Epsanja). Liput kourassa ja innosta soikeena poljin kotiin lukemaan Dutchia, koska illalla oli vielä dutchin ihmeelliseen maailmaan tutustumista. Siellä viivyttiin vaan tunnin verran kun piti ehtiä sinne Stadikalle ajoissa. Onneks lähettiin, kun kyseiselle stadikalle mentiin sellaisen jännän laitteen läpi yksitellen, jolloin yllättävän paljon aikaa kului pelkkään sisään pääsyyn! Peli päätty virallisen peliajan jälkeen 1-0 Twentelle, mut kun edellinen ottelu oli päättyny Epsanjassa samoihin lukemiin, niin mentiin jatkoajalle. Jatkoajan jälkeen peli päätty 3-2 Twentelle, mut sekään ei riittäny vaan vierasmaalisäännön perusteella Getafe seuraavalle kierrokselle! Ikävää, olis ollu kiva mennä jatkossakin laulamaan Twenten puolesta!=) Sekin oli ikävä tosi asia kun missattiin yhen unkarilaisen vaihtarin kanssa Twenten kaks viimeistä maalia kun meillä ihan major-kurniva olo ja nakkikoppi kutsu. Siinä vaiheessa kun stadikka kajahti ekan kerran fiilis oli no ei se mitään, mut ku toinen kajahdus tuli, ni pikkasen meinas ottaa päähän...ja rehellisesti ottikin. Nakkikoppi silti kutsu ylihinnoitellun burgerin luokse. Se siitä burgerista ja kotiin tekemään munakasta kun nälkä sen kun vaan kasvo kyseisestä ns. välipalasta. Jääkaapissahan ei tietänkään ollu muuta kuin nepalin jannun kynityt kanat ja sen rehut sekä mun kananmunat. Ei muuta kun hella liekkeihin ja munakasta väsäämään.

Perjantaina kouluun normaalisti. Heräsin siihen kun Acasan porukka oli innokkaasti pyrkimässä siivoamaan meidän toilettia ja peseytymiskoppia puhtaaksi. Jenkkinaapurin neuvottelutaidoilla se sai meille 30minsaa lisäaikaa ja mun oli iskettävä samantein suihkuttelemaan. Leipä suupieleen ja polkien sotkien tunnille. Acasa oli tehnyt myös hyvää työtä keittiönki suhteen! Jesh! Hyvän ilman kunniaks lähettiin italiaano Daviden kanssa keskustaan ostoksille. Citystä palattuani kotikulmille, ni ai, että ois ollu kiva, jos te kaikki oisitte nähny tän nepalilaisen naaman. Hyvä ettei se iskeny hymyllään multa vinttiä pimeeks ku se luuli, et mä olin puunannu sen keittiön puhtaaks. No ei se hymy siitä lannistunu ku se kuuli et Acasa oli käyny puuhastelemassa. Illalla tein puolalaisille Michaleille ja italiaanolle valkosipuli-pastaa ja kuulkaas, italiaanokin joutu myöntämään, että osaa suomalaiset jotain ruokaa tehä. Siitäs sait Berlusconi!!!=)

Lauantaina mentiin kokoonpanolla Davide, Daviden naapuri saksalainen Laura ja sen kaveri Tina ja mä Lauran autolla tutustumaan Nijmegenin ja Arnhemin kaupunkeihin. Peruspaikkoja, ei mitään uutta, kirkot pystyssä ja silleen!=) Illalla oli jenkin vuoro vääntää sapuskaa mulle ja nepalilaiselle. Tommikin saapui Ranskan ristiretkeltään sopivasti soppatykin ääreen ja syömään. Jenkki väsäs lihapullia + pastaa valkoviini-juustokastikkeessa. Söi sitä mielummin kuin selkäänsä otti eli lukekaa rivien välistä! No ei vaan ihan hyvää se oli!=) Tämän kulinaristisen riemuvoiton jälkeen vuorossa oli Sensational Gold bileet yhdessä opiskelija-asuntolassa. Kyseisten bileiden idea oli seuraavanlainen, sisäänpääsy 6 euroa, lasi käteen ja niin paljon kaljaa nassun kautta massuun ku uppoo. Voitte arvata miten se ilta meni! ...noo, siinä samalla meni sitten sunnuntaikin, miettien miksi ei ottanyt "yhtä" vähempää!=/ Nepalilaisen suurin murheen aihe oli sunnuntaina keittiön huono kunto. Mies oli murtunu ku maailman toisiks suurin pato Tervakoskella. Sitä sitte päiviteltiin oikein urakalla ja syyllinenkin pääteltiin aika nopeesti yks-mielisesti!=) Just guess who?!?=)

Maanantaina learning agreementin täydellinen uuteen uskoon laitto sekä assignment no.3 kimpussa melkein koko päivä. Plaah...ei niin kivaa! Mut nyt on jo on tosiaan tiistain puoli ja silmää ja sen toistakin kaveria painaa jo aika paljon, joten nyt se turpa tukkoon ja laput luukulle!

Koittakaa kestää näitä kirjotuksia...tää oli melkosen sekava satsi! Koitetaan ens kerralla paremmalla onnella!

Yo!

-"Se tyyppi sieltä Hollannista"

Ik heet Juha. Hoe heet jij?=)

Tuppo sormessa alotettiin tätä viikkoa. Maanantain aikana sormi vuosi vielä sen verran paljon verta, että siteen valkea väri alko muuttumaan pikkuhiljaa sen kuuluisan Maranellon punaisen väriseksi. Muutenki olo oli aika huono maanantaina, et vähän hirvitti mitä tuleman pitää. Maanantai menikin käytännössä sormea ihmetellessä ja verenvuodon loppumista toivoessa. Illalla, kun lueskelin micron ihmeellistä maailmaa, oli hurja katsoa tuppoa, kun sen pinnalla olleesta veripisarasta pysty seuraamaan miten sydän löi, sillä aina kun sydän iski, niin surullisen kuuluisa pisara sykähti myös. Asiasta selvittiin kättä pystyasennossa pitämällä ja kaiken mahdollisen turhan toiminan eliminoimisella. Tapasin muuten uuden seinänaapurinkin. On tässä mun pihapiirissä kyllä jos jonkin maalaista veikkoa: kenialainen, nepalilainen, jenkkiläinen ja guatemalainen. Melkein kaikki mantereilta on osallistujia, kunnon kulttuurien sekamelska.

Tähän väliin voisinki valaista teitä vähän noista naapureista. Aloitetaan mukavimmasta päästä. Nepalilainen, tuo vuorien ja vuohien luvatun maan immeinen, on aivan loistelias tyyppi. Jos jotain ihmistä kutsutaan suomessa jaloksi tehtyään toiselle mukavan asian, ni tämä nepalilainen on kaikkien jalojen isä. Oikeesti, tää herra on lähemmäks 40-wee ja hoitaa keittiötä kuin omaa lastaan ja jos sille tekee jonku pikku-palveluksen, ni mies säihkyy kuin naantalin aurinko seuraavaan viikkoon asti. Oon sen kanssa yrittäny pitää tota keittiötä pystyssä. Erittäin mukava tapaus tuo Herra Nepal, Katmandun kolmanneksi kovin mies alias Mukanda.

Seuraavana on vuorossa seinänaapureista tutumpi, kavereiden kesken Eerikki (tunnetaan myös nimellä Eric), yhdysvaltain länsirannikolta Portlandista. Tietää jenkiks todella paljon Suomesta, mikä oli erittäin mukava huomata. Kaveri on käyny myös Helsingissä soittamassa jotain huilua tai vastaavaa. Pitkä matka tulla pillipiiparoimaan kotomaastaan pohjolaan.=) Avulias tapaus hänkin. Tukkaa vaan irtoo ehkä pikkasen liikaa, sillä suihkutilan vesikaivo alkaa olla sen verran tukkeessa, et en tiiä pystyykö edes kodin putkimies sitä aukasemaan. Kaverilla on siis pitkä tukka!=)

Kolmantena on Afrikan toivo Joe tai vastaava. Aina kun yrittää kysyä kaverin nimeä, niin ei siitä saa selvää, joten Joe tuntuu kovin helpolta. Kenialainen on ehkä näistä kavereista laiskin. Oltiin kerran nepalilaisen kanssa puunaamassa keittiötä puhtaaks, ni tää kaveri tulee ovelle sanomaan: "Ai, te ootte siivoomassa. No, mä tuun tekee ruokaa sitte vähän myöhemmin ku ootte saanu siivottua!" Oikeesti, ei tainnu sillä edes käydä mielessä, et olis tullu auttamaan meitä!!! Me katottiin nepalilaisen kanssa toisiamme ja kyllä siinä poikien päät pyöri vähemmän hyväksyvästi kuin yleensä. Toinen tapaus oli sellanen, et se otti kaljapullon, avas sen, viskas korkin pöydälle, mut kun se ei yltänykkään pöydälle asti ja tippu maahan, ni se tokas siihen vain et OHO. Voitte hyvinkin arvata, et sama korkki oli lattialla samassa paikkaa vielä seuraavanakin päivänä.

Neljäs kaveri on tämä Guatemalan ihme...hmmm...nimeäkään en nyt muista. Oisko ollu Rafael, mutta kuitenkin. Ihan mukavalta kaverilta vaikuttaa, mut outoa siinä on se, et se ei koskaan tuu keittiöön kokkaamaan tai kattomaan telkkaakaan. En tiedä miten se selviää, mut kait se löytää jotain syötävää jostain, kait. Ja takaisin jaaritukseen..

Tiistain aikanakin tuppo punertui vielä, mutta ei enään niin pahasti. Uskomattoman kivulias kaveri toi sormi oli ekat päivät. Aina kun laitto käden joko suoraks tai muuten vain silleen, et sormeen tuli vähänki painetta, ni kipu iski salaman lailla koko sormeen. Oli pakko muuttaa käden asentoa välittömästi. Koulussa kaikki meni ihan ok, eikä muutenkaan vamma nyt elämää ihan kauhean paljoa vaikeuttanu. Mitä nyt jotain sukanlaittoa lukuunottamatta! Koittakaapas huvikseen pitää toista kättä 90 asteen kulmassa ylöspäin ja toisella kädellä yrittää pujottaa sukkaa vastakkaiseen jalkaan...ei muuten mikään maailman helpoin asia!=) Pienen nyhräämisen jälkeen tämäkin sujuu jo leikiten. Tiistai-ilta pilaantui sitten erittäin kirvelevään Pubi-visailun kolmen pisteen tappioon. Selkärangat katkenneena uupuneet visailijat vaelsivat päät painuksissa nukkumaan vannoen murskavoittoa ensi viikolla..

Keskiviikkona oli sormen tarkastus heti aamutuimaan. Sairaala oli tosi uuden tyylinen ja muutenkin ihan lepposa paikka, ei yhtään niin ahdistavan tuntunen kuin perus-sairaalat. Pääsin ajallani hoitajan luo. Kun informaatio ei kulje, niin sitten se ei kulje!! Hoitaja näytti mun kansiota, että tyhjää on täynnä ja kysäs mikäs on vialla. Multa kysyttiin silloin sunnuntaina vaikka mitä tietoja, mutta ei ne ollu tonne asti ehtiny vielä tulla. No, ei siinä mitään. Näytin tädille sormea, että se on pipi. Hoitaja alotti siteen pois ottamisen ja tokas dutchiks, jotain minkä voi myös auttavalla suomellakin ymmärtää "voi ei"-sanoiksi. Se kerto, et päivystyksessä oli laitettu vääränlainen side mun sormeen. Tässä siteessä oli liima-ainetta, jolloin se oli melkosen tiukassa kiinni. Sitten se haki toisenki hoitajan ja ne ihmetteli hetken asiaa. Kahdestaan ne sitä sidettä pois nyki, mut pahin oli vasta edessä. Kun kyseessä oli väärä side, niin sehän oli tietysti painanu sen siteen alla olevan kääreen melkosen tiukasti kiinni avoimeen haavaan. Ne haki jotain nestettä millä ne yritti saada haavaa vähän pehmeämmäksi. Kahdestaan ne sitten repi sen kääreen pois siitä haavasta. Voitte vain kuvitella kuinka paljon se sattui. Haavaan oli ehtiny tulla jo vähän rupea, niin nyt tämä rupi oli kiinni kääreessä, haava täysin avonainen ja verta vuotava. Tämän jälkeen saapui lääkäri. Ensin se heitti jonku läpän, et "ei se ookkaan lääkäri, eiku onki". Siinä vaiheessa ei Suomi-pojankaan huumori meinannu enää kestää. Seuraavaksi se tokas, et onpas pahannäköinen haava ja otti samalla verta pois haavasta. Määräs tulemaan ens viikolla uudestaan kontrolliin. Tämän jälkeen hoitaja laittoi oikeanlaisen siteen ja antoi mulle 7 kappaletta niitä mukaan, et saan vaihtaa joka päivä uuden. Nyt pitäis olla homma jo parempaan päin menossa kun sain paremman siteen sormeen. JESS!! Illalla paikallinen vaihtareiden järjestö järjesti ilmaisen biljardi-illan läheiseen bilispaikkaan. Oli muuten melkosen hieno paikka. Se oli sellasen kadun, nimeltä Fun Street, varrella, missä oli myös elokuvahalli, kartinghalli, konserttisali, keilahalli, sukellushalli etc. Rampana pelkkää köötä ja apukeppiä käyttäen pelasin päälle parinkymmenen immeisen joukosta finaaliin, jonka menin sitte häviämään, mut kuitenki ihan hyvin "yhdellä kädellä". Sellanen reissu sitten..

Torstaina, micron harkoissa, jouduin esittämään luokan edessä yhden tehtävän. Ihan kivasti se tais mennä ku kaikilla oli ainakin hauskaa. En tiedä mille ne nauro, mulle, mun englannille vai vastauksille, mut hoidin homman ja sillä siisti. On pakko myöntää, et vähän meinas kuumottaa, mut ihan jees se tais loppujen lopuks mennä. Torstaina samainen järjestö järjesti campus-alueella paintball sodan, johon munki piti osallistua, mutta en sitte sormen takia päässy. Mut sain kuitenki syödä ilmasia hodareita!=) Illalla oli dutchin alkeiden ensimmäinen luento. Ik heet Juha. Hoe heet jij?=) Siinä vähän makua paikallisesta ujelluksesta. Ihan metka kieli, sekotus enkkua ja saksaa...tiedän, kuullostaa erittäin mielenkiintoiselta!=) Kurssin jälkeen lähdettiin keskustaan juhlistamaan Tommin synttäreitä. Tosiaan Tommi on toinen suomalainen vaihtari Jyväskylästä. Opiskelee myös kauppatieteitä ja on saman ajan täällä kuin minäkin. Käytiin paikallisessa Sedulassa pippaloimassa ja sitten aivan järjettömässä kaatosateessa poljettiin kotiin.

Perjantai menikin ihan vain oleillessa. Käytiin kaupungin keskustassa ostamassa junalippuja, muuttamassa mun kontrolliaikaa ja samalla käytiin vielä synttärikahveilla. Sormeen on tullu jo kunnon rupi, et se ei enään vuoda. Ilkeän näköinen se kyllä on!=( Muuten ihan OK! Illalla Texas Hold'emia naapuritalossa ja siinähän sitä taas olikin...

Pitää tuossa jossain vaiheessa paneutua vähän hollantilaiseen elämään lähemmin ja kertoa enemmän koulusta, campus-alueesta, muista vaihtareista ja kaikesta!=) Tuli valitettavan pitkä teksti, mut jos pääsin näin pitkälle, niin eiköhän sitte pitäis jo lopetella!=)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!!

Juha

Ps. Kuten huomasitte ei tapahtunu mitään aivan kauheeta. Toivottavasti tätä jatkuis pidempääkin!=)

"Kiitävi aika, kiiruhtavat 1/2 vuotta..."

Viime viikon alku lähti vähän ikävimmissä merkeissä liikkeelle, mutta katsotaanpa miten koko viikko sitten meni!

Tiistaina oli normaalisti koulua. Tuntien jälkeen peruskauppareissu ja iltamurkinaa kehiin. Illalla mentiin taas porukalla Campus-alueella sijaitsevaan Vesting-baariin tietovisaan. Hoidettiin jo tavaksi tulleella, murskavoitolla, homma kotiin! Tietysti! Tällä viikolla pitäis sitten yrittään kolmatta kertaa putkeen. Alkuviikosta oli tosi flunssanen olo, mutta onneks se ei kuumetta ainakaan kauheasti nostanut.

Keskiviikkona oli päivä, jolloin piti hoitaa kaiken maailman asioita liittyen surullisen kuuluisaan pyörätapaturmaan ja kännykän näyttöongelmaan. Aamulla kävin Tommin luona kiskasemassa kunnon suodatin kahvinkeittimellä tehdyt kahvit. Oikeesti, aamu ei vois voinu lähteä paremmin liikkeelle kun ihan kunnon kahvilla, jota täältä on erittäin vaikea saada. Instant-cafe meininki on paljon suositumpaa ja ehkä joidenkin mielestä helpompaakin. Sumpittelun jälkeen polkastiin cityyn.

Siellä mentiin heti kärkeen pyöräliikkeeseen ostamaan tarpeelliset "lisäosat" tai varaosat (ihan miten kukakin haluaa ajatella=)) pyörään. Yllättävän edullisesti selvisinkin, joten päivä jatku buenosti! Pyörästoresta ABN-Amro pankkiin ihmettelemään, josko pankkikortti olisi tullut, kun posteljooni ei ollu muistanu mua ainekaan kahteen viikkoon. Sieltähän ilmeni, et postimiestä oli surutta viilattu linssiin eli pankkivirkailijat oli kirjottanu mun osoitteen pikkasen väärin, joten ei ihmekkään, et postiakaan ei ollu kuulunut. No nyt sekin sitten oli hoidettu! Tommi varas seuraavalle päivälle ajan tilien ja muiden asioiden hoitamiseen. Pankista lähdettiin metsästämään Nokia-huoltoa tai muuta vastaavaa harakiri-liikettä. Ensimmäinen puhelinliike olikin hyvä valinta, sillä sieltä mies ohjasi toiseen paikkaan mikä kuulemma "voi hoitaa asian paljon nopeammin ja vielä halvemmallakin kuin Nokian oma huolto". Sinne siis! Löydettiin kyseinen paikka ja siellä vähän aasialaissävytteinen mies ilmoitti, että koko näyttö pitää vaihtaa. Ajattelin samantein, et nyt menee kauan ja maksaa ihan kipeesti. Melkein samaan hengen vetoon kaveri ilmoitti, että vaihtoon menee puolisen tuntia ja maksaa 95 euroa. Kännykkä samaten kaverille ja me lähdettiin hakemaan rahaa. Puolen tunnin jälkeen kännykkä oli kuin uusi, tai no ei nyt ihan uusi, mutta kuitenkin toimiva saman tapainen peli, jonka sinne jätinkin. Kyllähän siinä puolenkin tunnin aikana ehti miettiä et mitä kaikkea tällä kertaa voi mennä pieleen. Mies vielä tokas, kun ojensi kännykkäni, että Nokia-huollossa olisi voinut mennä 4 viikkoa ja laskua olisi voinut tulla 150-250 euroa. Tähän mennessä vielä kaikki toimii oikein kivasti. Ja vielä kun sadekin lakkasi oikeaan aikaan, niin ehdin jo ajatella, että se paha karma taitaakin olla jo taakse jäänyttä elämää, mutta odottakaahan vaan...

Torstaina koulua normaalistin. Luentojen välissä kävin Tommin seurana kiskasemassa pari kuppia kaakaota ABN-Amron laskuun. Luentojen jälkeen oli sitten se isoin ja mukavin tapahtuma tälle viikolle, nimittäin Minna tuli tutustumaan Enscheden kaupunkiin. Illalla käytiin syömässä hollantilaisten kavereiden valmistamaa ruokaa ja siitä sitten kaupunkiin. Perjantai menikin aika verkkaisissa merkeissä. Käytiin vain kaupungilla vähän kiertelemässä ja sitten illalla ostettiin Brie-juustoa ja viiniä. Oikeesti Antti, mäkin söin sitä juustoa!;) Iskettiin Tommille kattomaan Shrek the Third-elokuvaa, joka loppujen lopuks jäikin sitten kesken, kun väsymys yllätti katsojat.

Lauantaina oli tiukka kaupunkipäivä! Aamusen bussiaikatauluseikkailun jälkeen päädyttiin keskustaan. Klo 10 - 17 oli tiukkaa tutkiskelua ja painiskelua väsymystä, nälkää ja kukkaron nyörejä vastaan, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikkia tyydyttävä eli kaikki sai jotakin. Mä ostin erittäin kätevän kuivaustelineen, mikä mahtuu just mun huoneiston eteläsiipeen, eli se on sellanen pieneen tilaan mahtuva, kolmikerroksinen pyykkiteline. Aika passeli mun huoneen kokoon nähden! Toinen ostos oli pyykkikori, mikä on kanssa ihan passeli tohon mun luolaan. Illalla mentiin Minnan kanssa syömään paikalliseen meksikolaiseen ravintolaan, nimi: Los Ponchos, isot burritokset. Erittäin loistava paikka ja suosittelen lämpimästi, jos tänne eksytte!=) Oude Marktin eli vanhan torin yksien iltaoluiden jälkeen lähdettiin suunnistamaan kohti campus-aluetta.

Sunnuntai olikin sitten tällä kertaa Minnan vimonen päivä Enschedessä. Päivä aloitettiin kävelyretkellä Hengelon suuntaan. Kerranki sää suosi, nimittäin oli aurinkoinen, selkeä päivä ja asteita päälle 20. Kävelyretken jälkeen lainattiin Tommilta toista pyörää ja pyöräiltiin campus-aluetta ympäri ja samalla yritin heikolla menestyksellä selittää mitä oli missäkin. Hyvä opas oli Minnalla, kun opas ei itekkään tiedä missä on mitäkin!=)

Pyöräilyn jälkeen oli ruokailun aika. Tommi käppäili mun luo, koska oli luvannu tehdä sunnuntain sapuskat. Juha-poika taas näyttikin,et miten toimintaa voidaan nopeuttaa, perunat puoliksi ja palanen sormenpäätä samalla. OIKEESTI!!! Puolitin yhtä perunaa, kunnes veitsi upposkin perunasta iloisesti läpi, minkä tuloksena oli yksi puolitettu peruna ja pirusti vuotava, vasemman käden etusormen uudelleen muokkaus. Otin sitte samalla vähän kynttäkin pois, et uudelleen muokkaus ois täydellinen. JUHA TAAS NÄYTTI!!! Naapurin Erik soitti campus-alueen vartijan, joka hoiti "ensiavun". Sitte se tilas taksin ja ei muuta kuin suunnaksi paikallinen sairaala! Sairaalassa ne otti tiedot ylös ja teki paremman siteen sormeen. Ja sitten odottamaan lääkäriä. Lääkärin tulo kesti varmaan puolisen tuntia, se katso sormen, sano ettei sitä voi tikata kun haava oli niin leveä. Puhdisti sen ja pursiteli sitä erittäin kivuliaasti samalla kun se selitti miksi haavaa ei voida tikata. Hoitaja puhdisti vielä haavaa sitoi sen lopulliseen formuun. Lopuksi se iski viel varmuuden varalta jäykkäkouristusrokotteen, kun en nyt sitten ollut 100 varma, koska oon sen viimeeks saanu. Nyt sitten on sormi tupossa, vaalea tuppokin jo veressä, uusi kontrolliaika keskiviikolle ja monta kivuliasta päivää tiedossa! Enpähän oo ennen näin pahasti itteäni viiltänykkään: Se sattuu kovasti, joten en suosittele kokeilemaan tätä kotona, enkä edes ulkomailla!!!=/

Nyt sitten yritetään saada sormi kuntoon ja ilmettä taas kirkkaammaksi. Tässä vaiheessa pitää kiittää Minna erittäin paljon, että tuli mukaan sairaalaan ja myös Tommia, kuka myös tuli seuraksi. Minna myöhästy aikasemmasta junastakin mun takia, joten Minnallakaan hommat sitten ei menny ihan suunnitelmien mukaan mun takia. Loppujen lopuksi Minna oli Paderbornissa yömyöhään, mutta pääsi onneksi turvallisesti kotiin.

Sellasta sähläilyä taas täällä. Uskomaton-Juha iskee näköjään viikko viikolta kovempia juttuja kehiin. Toivottavasti nää tällaset hommat nyt oikeesti loppuis tähän. Hermohan tässä menee, kun jatkuvalla syötöllä tekee kipeetä...Ehkä tää on just sitä osaa vaihto-opiskelua mikä kuuluu kategoriaan "Vaihto-opiskelustaa saa paljon elämänkokemusta ja muita ikimuistoisia hetkiä!". Kokemuksia todellakin, mutta missä ne ikimuistoiset mukavat hetket ovat, kun nää ikävämmät jutut on ottanu melkosen osan tän reissun ajasta?!?!?=/ On toki pari todella mieleenpainuvaa, mukavaakin hetkeä ollut, mutta niitä lisää, KIITOS!!!!!!

Noo, katseet kohti tulevaa, ehkä ne mukavat jutut sieltä juoksee vielä eteen ja ehkä päinkin!! Mutta toivottavasti ne ei sitten satu, kun niihin törmään!=) Huumorilla eteenpäin vaikka kuinka pahaa tekiskin, näinhän se on nähtävä...

Ciao kaverit! Koittakaahan te olla telomatta itseänne!;)

Tupposormi-Juha

Paha karma, pahempi karma, Juha

Nyt on ehtiny vähän aikaa jo vierähtämään viime kirjottelusta, mutta koitetaan kuroa vähän päiviä kiinni....

Torstaina Puola-tasurin jälkimainingeissa aloiteltiin päivää. Illalla oli vuorossa meidän jo viikottaiseksi muodostunut (eli jo kaksi kertaa tapahtunut=)) illallinen hollantilaisten ja saksalaisten kanssa. Kokkausvuorossa oli suamen poijjaat. Me ajateltiin ensin Tommin kanssa tehdä jotain suomalaista ruokaa....mutta sitten käännettiin takki ympäri ja tehtiin ihan perus pasta-bolognese á la pienellä Suomi-vivahteella. Ruoasta tuli kieltämättä ihan hyvää ja jopa muillekkin maistui, tai sitten niillä oli vaan niin kova nälkä, ettei ne voinu kieltäytyä!=)

Illalliselta siirryttiin sitten kohti keskustaan "iltaoluille". Mutta kelleppäs taas sattui ja tapahtui. Kummeleita siteeratakseni "Nyt sattu Juhaa leukaan!". Meikäpoika lähti ohittamaan Campus - Enschede matkan keskivaiheilla edessä ajanutta, polkasin kunnolla, ketjut lähti pois paikaltaan, menetin tasapainon ja kaaduin ohitettavan kaverin kylkeen. Leuka, vasen käsi ja oikea polvi sai vähän ruhjeita sekä farkut tottakait meni rikki. Onneksi ei käynyt pahemmin!! Oli nimittäin vauhtia Suomi-pojalla sen verran, et nää ruhjeet on jopa silmin nähden minimaaliset. Pyörä sitten saiki vähän kovemman iskun. Etulokari on ihan könöllään, etukäsijarru, dynamo, etu- ja takavalo "epäkunnossa". Pyörä oli vielä sen verran ajettava, et päätettiin lähteä jatkamaan matkaa kohti kaupunkia, toki yhden kaverin kautta, et saatiin kädet ja ruhjeet pestyä. Sitten keskustaan ja olusille.

Perjantaina oli vain yhdet luennot (2 tuntia), jonka jälkeen starttasin koneet suoraan kohti Saksan maata, Minnan luo viikonloppuvisiitille. Oli aivan mahtavaa päästä käymään, kun onhan tässä jo vähän aikaa ehtinyt vierähtämäänkin, ettei olla nähty, muuten kuin Skypen kautta. Minnan huone oli mun huoneeseen verrattuna ISO ja avara. Se on ihan "suomalaistyylisessä" solussa eli kerrostalossa. Minnan lisäks asunnossa majaili kolme muuta opiskelijaa, 2 saksalaista ja unkarilainen. Kyllä oikeesti käy kateeks, kun ei tarvitse mennä keittiöönkään ulkokautta, niin ku mun!! Mut samaan hengenvetoon oli kiva nähdä, et Minnalla on hyvät oltavat Paderbornissa!=) Asunto oli ihan yliopiston vieressä ja ihan kivenheiton päässä isosta kauppakeskuksesta. Kaupungin keskustasta matkaa taitaa olla joku 1,5 - 2 kilsaa. Eli kiva sijaintikin!

Kaupunkina Paderborn on mukava ja rennonoloinen. Keskusta on selkeä ja hyvin keski-eurooppalaishenkinen! Perjantaina käytiin Minnan ja muiden vaihtareiden kanssa kiertelemässä pari pubia ja sitten loppuillasta löydettiin itsemme paikallisesta jytäluolasta, mikä muuten kieltämättä oli aika tyylikäs!! Uutuus oli myös se, miten juomat ja sisäänpääsymaksu veloitettiin. Jokaiselle sisääntulijalle annettiin kortti, joka aktivoitiin ja samalla sanottiin, et jos hävität kortit tulee samantein 60 euron lasku. Tällä kortilla sitten tehtiin kaikki ostokset ja poislähdettäessä kyseiset ostokset sekä sisäänpääsy maksettiin kassaan. Eli raha ei vaihtanu omistajaa baaritiskillä vaan käytännössä sisääntuloaulassa. Ihan hyvä systeemi toisaalta.

Lauantaina käytiin keskustassa käppäilemässä ja ettimässä mulle niiden rikkimenneiden housujen tilalle uudenkarheita housuja. Etsimisinto oli aika maassa, kun edellinen ilta vähän verotti vielä hieman energiaa. Illalla käytiin syömässä argenttiinalaisessa ravintolassa, nimeltään El Rancho, kunnon pihvit! NAM, nimittäin pihvi oli uskomattoman mureaa!=)

Sunnuntaina käytiin pienellä kävely/juoksulenkillä Saksan lyhimmän joen, Pader-joen, rannalla. Matkaa Minnan kämpiltä Pader-joen toiseen päähän kerty varmaan viitisen kilsaa, et sellanen 10km reippailu tuli tehtyä. Tuli kyllä ihan tarpeeseenkin, sillä tuo liikunta on jäänyt pyörällä ajamisen ja yhden lenkin lisäksi aika vähille. Pader-joen toisessa päässä on Schloss Neuhaus eli sellanen vanha linna. Ihan kivan näköinen paikka pienellä puutarhalla varustettuna. Sieltä sitten takaisin Minnan kämpille.

Maanantain olin vielä Paderbornissa, sillä maanantaisin ei mulla koulua olekkaan, joten mulle se kävi paremmin kuin hyvin olla vielä yksi päivä siellä. Päivällä käytiin ostamassa mulle ne farkut keskustasta ja maistettiin paikallista Döner-kebabia. Oli oikein maukasta ja annos oli valtavan kokoinen. Ei sitä jaksanu syödä millään. Sitten vain kamat Minnan luota ja takaisin kohti rotankoloa eli omaa pientä, tunkkaista "asuntoa". Junamatkan kruunasi kännykän näytön rikkimeneminen niin pahasti, et siitä näytöstä ei näy enää mitään! Tosi ikävä takaisku! Kämpällä olin klo23 maissa maanantaina. Sellanen viikonloppu Saksassa!

Pitää tossa tällä viikolla käydä pyörä- ja kännykkäliikkeessä näyttämässä vaurioita ja kysymässä kuinkahan paljon kaiken korjaaminen maksaa!=( Oikeesti tuntuu, et paha karma vainoaa mua, kun kaikki menee rikki ja sitä myötä muutenkin mieli on maassa. Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Toivottavasti...

Tschüs!

Fernando